Raportti Vapaasta Maailmasta 2r1741

Sisällysluettelo

Esipuhe Alku Hän joka opastaa Vapaus Tahto ja tarkoitus Matka Kaupunki Pöytä Lapset Energia Vapaiden tahtojen summa Jäähyväiset ja paluu

Sisäisen vapautuminen maailmassamme

Älä kopioi tai plagioi tämän kirjan ajatuksia. Jos koet ne sen arvoisiksi, että haluat kertoa niistä, ole vastuullinen ja kerro ihmisille tästä kirjasta eli ajatuksen lähteestä, älä vain omista ajatuksistasi, jotka syntyvät tämän kirjan ajatuksen perusteella. Auta ihmiset saman lähteen äärelle. Muu olisi epärehellistä ihmisiä kohtaan ja myös itseäsi kohtaan.

Alkuajatus on itsenäinen, alkuperäinen ajatus ja oma kokonaisuutensa, joka ei perustu muihin ajatuksiin. Älä sotke eri ajatuksia keskenään tarkastellessasi asioita. Kukin on omansa ja tarkastelee asioita omasta näkökulmastaan. Ne eivät ole samoja ajatuksia, vaikka niissä olisi jotain samankaltaisuutta tai ne käsittelisivät samoja asioita.

Kun puhumme sisäisen maailmamme tiedosta, vain alkuperäisellä tiedolla on arvo. Tietoa sisäisestä löytää vain paneutumalla omaan sisimpäänsä. Ulkoa päin tehty tutkimus ei tuota tietoa sisäisestä, se tuottaa tietoa ihmisten reaktioista ja käyttäytymisestä. Sillä tutkimuksella ei ole mitään suoraa suhdetta ihmisen sisimpään.

Tieto, joka on koottu toisten sisältään löytämän perusteella, on toisen käden tietoa, jonka kertojalla ei ole omaa suoraa suhdetta tietoon. Ilman omaa henkilökohtaista sisäisen näkemistä se on ajattelun tuote, mielikuvituksen tuote.

Totuus ei ole koktaili, joka voitaisiin kerätä kasaan vähän sieltä täältä oman mielen mukaan yhteensopimattomista palasista tai löytää ulkoa käsin tutkimalla ja luoda ajattelemalla.

Esipuhe

Tämän kirjan tarina on monen sellaisen tarina, joka aidosti ja palavasta halustaan on halunnut tietää mikä on elämästä totta.

Tämä on myös kirjoittajan tarina.

Parhaita lukuhetkiä toivottaen,

Tekijä

Alku

Shan syntyi maailmaan tavallisen maailman olosuhteissa. Hän kasvoi läpi lapsuuden ja nuoruuden pohtien sekä ihmetellen maailman menoa ja ihmisten olemusta. Näin tekee jokainen lapsi.

Hän näki ihmisten valehtelevan itselleen ja alistavan toisiaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt havaintojaan, koska hän ei ollut voinut kehittää itselleen näkemystä maailmasta, jossa valhe oli totta, totta oli valhetta ja toisten alistaminen oli normaalia, eikä mikään sopinut yhteen hänen vielä rehellisen mielensä kanssa.

Hän tiesi, että jotain on vialla. Koska hänen käytettävissään oleva todellisuuskäsitys ei ollut tarpeeksi laaja, hänen mieleensä jäi paljon kysymyksiä ja ristiriitaisia tuntemuksia aikuisen maailman käyttäytymisestä ja opetuksista.

Lapsen tavoin hän uskoi aikuisen maailman opetukset sellaisenaan, koska hän luotti tarjolla olevaan opastukseen. Siksipä hän otaksui, että hän ei itse ymmärtänyt opetuksia tai näkemäänsä ja siksi ne eivät sopineet hänen havaintoihinsa aikuisesta maailmasta.

Aikuinen maailma tarjosi oppia, ja jos Shan kysyi miksi, yleensä hän ei saanut selitystä syille. Mitä aikuiset sanoivat, oli sanotulla tavalla siksi, että aikuiset niin sanoivat.

Lopulta hän alkoi uskoa, että opetusten syitä ja aikuista todellisuutta ei voinut ymmärtääkään. Ainakaan ei kannattanut odottaa saavansa tyydyttäviä vastauksia. Tarvitsi vain muistaa niiden sisältö ja seurata annettuja ohjeita, jos ei

halunnut ongelmia.

Shan ei unohtanut kokemuksiaan ja havaintojaan, vaan hän kantoi ne mukanaan iän karttuessa. Siksipä hänen tietoisuutensa omasta itsestään säilyi ja hän asteli nuoruuteen muistaen kysymyksensä elämästä.

Shan varttui. Hän piti muistissaan havaintonsa, eikä hän luopunut kyvystään nähdä elämää lapsen tavoin. Tämä tuotti hänelle tuskaa ja myös hämmentyneisyyttä, mutta lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa se ei ollut vielä voimakasta. Ajan kuluessa kipu kuitenkin kasvoi.

Hän ei tiennyt syytä tuskalleen ja hämmennykselleen, mutta se vaivasi häntä alati. Oli vielä vuosien päässä se aika, jolloin hän tuli ymmärtämään mitä se oli ja miksi sattui.

Monesti hän katseli ympärillään olevia ihmisiä ja heidän päältä päin hyvältä näyttäviä elämiään. Hän toivoi kovasti voivansa olla kuten muutkin, ilman mielessä olevaa taakkaa, joka tuotti tuskaa.

Myöhemmin elämässään hän ymmärsi syyn sille, että hän ei voinut ja hän tiesi, että niin oli hyvä. Sitten hän tiesi myös sen, että kaikilla oli sisäistä tuskaa, mutta ihmiset peittivät sen naamioidensa taakse.

Pienenä lapsena hän näki miten aikuisessa maailmassa oli tapana piilotella sitä, mitä oli kodin sisällä ja näyttää toisille sitä, mikä oli sopivaa ja mahdollisesti arvostettavaa toisten silmissä.

Luonnollisesti tämä ajatus ja asenne tarttui lapseen kuin täi tervaan, koska hän toimi kuten lapsen tuleekin toimia. Hän kopioi mallia elämästä sellaisena kuin mitä aikuinen maailma oli ja mitä se tarjosi, tullakseen aikanaan osaksi yhteiskuntaa.

Hän oppi, että pitää piilotella asioita, jotka olisivat voineet tahrata perheen mainetta. Totuudella ei siis ollut merkitystä. Maine ja julkisivu olivat tärkeämpiä kuin totuus.

Ajan myötä hän huomasi, että kaikissa kodeissa oli tämä sama malli. Kotien normaali oli sisältä mätä, kellä enemmän, kellä vähemmän, mutta kaikki pitivät opetettujen arvojen mukaista julkisivua parhaansa mukaan yllä.

Hän näki myös, että aikuinen maailma eli siten, että esitettyä ulkoista pidettiin totena ja sen mukaan toimittiin. Kukaan ei halunnut paljastaa sitä mitä oli ovien takana. Sitä pidettiin piilossa, eikä sitä saanut mistään hinnasta nostaa esille.

Maailmassa, jonka hän näki, ei kukaan aidosti välittänyt kenestäkään, eikä kukaan ollut halukas auttamaan kärsiviäkään lapsia saamaan parempaa opastusta elämään tai lopettamaan aikuisten pahojakaan vääryyksiä lapsiaan kohtaan.

Keskeisin vääryys, jota Shan ei vielä tiedostanut, oli lapsen aidon oman tahdon ja sisäisen rehellisyyden tuhoaminen sillä, että lapsia ei autettu kasvamaan itsekseen. Lapsilta edellytettiin kasvamista toisten ihmisten hyväksymien arvojen ja ajatusten mukaisiksi. Se tappoi totuuden lasten sisältä ja lapset kasvoivat joksikuksi muuksi kuin itsekseen.

Shan ei oppinut ajattelemaan, että totuudella ei ollut merkitystä, mutta hän oppi

ajattelemaan, että sitä ei haluttu kuulla, eikä nähdä. Siksipä hän sulki sen sisälleen ja piti omana tietonaan. Hän koki voimattomuutta ympäröivän maailman edessä, mutta ei löytänyt muuta keinoa kuin pitää sisällään sen mitä hän näki ja koki sekä halusi aidosti.

Shan oppi myös, että tässä maailmassa sai etua sillä, että ei sanonut totuutta, vaan toisti oppimiaan hyväksyttyjä ajatuksia, hyväksytyllä tavalla, ja unelmoi hyväksyttyjä unelmia.

Hän ei vielä silloin tiennyt, että yhteiskunta oli valheen yhteiskunta, joka ei ollut kiinnostunut auttamaan kohti totuutta omasta itsestä tai elämästä. Se opetti olemaan osana sitä peliä vallasta, jota ihmiset kävivät, olivat he sitten vallan huipulla tai pohjalla.

Yhteiskunnan täyden mädännäisyyden havaitsemiseen kesti vuosia, koska hän oppi ajatuksia, joiden mukaan ihmiskunnan ihanteet olivat hyviä ja vallan ylläpitämät instituutit opettivat totuutta.

Lapsena hän uskoi aikuisten kertomaa, vaikka hän sisimmässään koki, että se oli palturia. Halu olla osana yhteisöä, jossa hän eli, oli kuitenkin voimakas ja hän teki parhaansa uskoakseen opetetut käsitykset.

Uskominen oli vaikeaa, mutta siitä selvisi leikkimällä uskovansa ja toimimalla sen mukaan kuin uskoisi. Sillä sai hyväksyntää ja siitä palkittiin vähintäänkin siten, että Shan koki voivansa saada olla rauhassa.

Hän kävi koulua, kuten lapsilla oli tapana. Hän ahmi tietoa innokkaasti aina kunnes hänelle vähitellen valkeni, että hän sai elämää koskien paljon vastauksia

kysymyksiin, joita hänellä ei ollut, mutta ei vastauksia niihin, joita hänellä oli.

Shanin luokkatovereiden joukossa kyllästyminen kouluun ei ollut harvinaista. Lapsia kiinnosti koulu niin kauan kuin he uskoivat saavansa siitä jotain, mikä auttoi kohti unelmia, joita he aidosti itse arvostivat.

Opetuksen pyrkimys ei kuitenkaan ollut auttaa lapsia kohti niitä unelmia, joita heillä oli sydämissään. Se oli tehty auttamaan kohti niitä unelmia, joita yhteiskunta halusi heidän tavoittelevan. Siksipä koulun tarkoitusperillä ja lasten sisältä luonnollisesti nousevalla tahdolla oli selvä ristiriita keskenään.

Koulussa opittiin yhteiskunnan tavoille siten, että opittiin oikeat vastaukset ja tietäminen oli oikeiden vastausten toistamista.

Itsenäiseksi ajatteluksi tunnustettiin ajattelu, jota suoritettiin hyväksyttyjen oikeiden vastausten pohjalta. Tuli pysyä opitussa todellisuuskuvassa, jotta sai hyväksynnän ja arvostusta.

Vähitellen niistä lapsista, jotka eivät niin helposti alistuneet ulkoiselle ajatukselle, jota opetettiin, alkoi tuntua siltä, että heitä on petetty. He eivät osanneet ilmaista mikä oli vikana, mutta he tunsivat jonkin asian olevan vialla. Heille se oli tuntemus, ei jokin asia, jonka he olisivat voineet seikkaperäisesti ilmaista.

Aikuinen maailma halusi kasvattaa lapsista oman ajatuksensa mukaisia kunnollisia lapsia, eikä auttaa lapsia kasvamaan suunnassa, johon he luonnostaan halusivat.

Kun aikuinen kysyi mitä lapsi haluaa, hän halusi kuulla vastauksen opetettujen ajatusten valikoimasta, ei lapsen aidosta omasta tahdosta, joka tosin oli jo melko unohduksissa siinä vaiheessa, kun sitä edes vaivauduttiin kysymään. Siksipä tarjottu reitti elämään oli jo väärässä suunnassa, eikä oikeaa suuntaa ollut tarjolla.

Monet lapset alkoivat vältellä opetusta, jonka he kokivat aidon tahtonsa vastaisten ajatusten pakkosyötöksi ja koulun pettäneen heidän tarpeensa opista. Näin koki myös Shan, joka vähitellen kävi koulua pakosta, ei halusta. Hän tunsi olevansa ansassa, mutta hän ei tiennyt mistä aineksista ansa oli tehty. Siksipä hän ei voinut sille ansalle mitään.

Useat lapset hyväksyivät tarjotut unelmat, niin aikuisen maailman yleisesti tarjoamat kuin koulunkin tarjoamat. He halusivat uskoa opetettuun, eikä heillä ollut halua kyseenalaistaa sitä, koska siitä olisi heidän mielestään seurannut pelkästään ongelmia ja se tuntui liian raskaalta ajatukselta, jos se edes tuli mieleen.

Jo melko nuorina he luopuivat aidosta ajatuksestaan ja tahdostaan. He sulkivat silmänsä, voidakseen hyväksyä opetetun todellisuuskäsityksen ja kyetäkseen olemaan hyväksytty osa yhteisöä. Heillä ei enää ollut halua muuhun kuin opittujen oikeiden vastausten hyväksymiseen.

Tämä ei säästänyt heitä sisäiseltä tuskalta täysin. Sisäinen ristiriita vaivasi heitäkin, joskaan ei yhtä voimakkaana kuin niitä, jotka pitivät voimakkaammin kiinni aidosta itsestään.

Näin kaikki lapset oppivat elämään näytelmää, kuka enemmän tietoisesti ja kuka

vähemmän tietoisesti. Ne, jotka olivat jo vähemmän tietoisia, hyväksyivät kaiken ajatellen, että elämä on sellaista kuin on opetettu. Jotkut harvat ymmärsivät, että ei elämä ollut sellaista, mutta he eivät tienneet millaista ja mitä se sitten oli.

Shan muisti nuoruudessaankin sen tunteen, joka oli jäänyt jäljelle lapsena tehdyistä havainnoista. Hän tunsi, että jokin asia ihmisten käsityksissä ei ollut oikein, mutta hän ei löytänyt vastausta siihen, että mikä ja miksi.

Siksipä hän pyrki löytämään vastauksia kaikkialta, mutta ei voinut löytää, koska tieto aidosta omasta tahdosta ja minuudesta oli tuntematon asia ihmisten parissa. Hän löysi jotain mikä oli sinne päin, mutta ei sellaista tietoa, joka olisi ollut tarpeeksi totta vastauksena ja tuonut rauhan.

Hän koki usein elämän raskaaksi ja toivottomaksi. Hän etsi tilaa erilaiselle käsitykselleen elämästä yhteisön reunoilta ja ryhtyi retkuksi, ainakin hän yritti olla sitä. Sekään ei maistunut oikealta, koska se ei johtanut mihinkään, ei ainakaan selkeyteen elämästä.

Hän pyrki toimimaan opetettujen kunnollisen ihmisen arvojen ja tapojen pohjalta moneen kertaan, mutta hän ei kyennyt valehtelemaan itselleen, että se olisi ollut aidosti kunnollista, koska hän ymmärsi sen olevan elämän näyttelemistä, ei sen elämistä.

Hän tiesi etsivänsä vastauksia johonkin mitä hän olisi voinut pitää totena, jotain mikä olisi vastannut niihin kysymyksiin elämästä, jotka hänellä syntyivät jo lapsuudessa.

Elämä oli hänelle pettymys, koska se ei tarjonnut mitään mikä olisi ollut totta.

Hän ei kokenut elämän olevan edes rehtiä luonteeltaan. Ihmiset elivät elämää epärehellisinä teeskentelijöinä ja edellyttivät kaikkien hyväksyvän heidän näytelmänsä ehdot, jotta he hyväksyisivät mukaan haluavan yhteisöön.

Koska hän ei voinut nähdä mikä oli totta, vaikka hän näki, että tarjottu ei ollut totta, oli hän vaikeassa paikassa. Hän ei voinut liikkua yleisen todellisuuskäsityksen mukaisessa elämässä, eikä hän tiennyt mitään vaihtoehtoa, vaikka hän sisällään tunsikin, että oli olemassa vaihtoehto.

Hänen halunsa löytää jotain mikä oli totta kasvoi, mutta samalla hänen epätoivonsa syveni. Hän ei lopulta keksinyt mitä hänen tulisi tehdä, tai mistä hän löytäisi aidon tarkoituksen elämälleen.

Nuoren pojan tahto ymmärtää mikä on totta oli hyvin vahva ja eräänä päivänä hän koki jotain uskomatonta ja merkittävää.

Tapahtumat alkoivat, kun Shan sairastui ja hänelle tuli korkea kuume. Hän oli voimattomana sängyssään ja enimmäkseen nukkui. Kuume ei ottanut lähteäkseen, vaan se yltyi.

Shan makaili sängyssään ja katseli ikkunasta ulos. Taivas oli sininen ja pihalla oli kevään viimeiset lumikinokset, jotka olivat liki sulaneet.

Siinä loikoillessaan hän koki epätodellisen olon valtaavan hänen mielensä.

Ikään kuin hänen ymmärtämänsä todellisuus olisi taipunut ja hän koki yhteyden

johonkin. Hän ei ymmärtänyt, että mitä tapahtuu, mutta hän koki yhteyden johonkin, mitä hän ei osannut selittää.

Shan tunsi liukuvansa jonnekin, pois huoneensa todellisuudesta, näkymättömän rajan läpi, jonnekin muualle, toiseen todellisuuteen.

Hän joka opastaa

Hän saapui jonnekin, missä oli kaunista ja rauhallista, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Hän ei kokenut minkäänlaista ahdistusta sisällään siellä, mihin hän ikään kuin liukui. Hän havaitsi seisovansa suuren puun alla, keskellä alavia niittyjä.

Hän koki tilanteen täysin todellisena ja hän jopa unohti olleensa kuumeessa sängyssään hetkeä aikaisemmin. Hän koki maallisen elämänsä olevan tavattoman kaukana, niin ajallisesti kuin paikallisestikin.

Uusi ympäristö oli tavattoman mielenkiintoinen ja siinä oli jotain syvää harmoniaa, joka kiehtoi häntä tavattomasti. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että missä hän oli.

Hetken päästä tuli saman puun varjoon joku, jota hän ei tuntenut, mutta tulija vaikutti hyvin ystävälliseltä ja mikä ihmeellisintä, Shan tunsi välittömästi läheisyyttä henkilöön, joka siihen saapui.

Shan katsoi hetken juuri saapuneen mieshenkilön silmiin ja näki niissä rehellisyyttä, josta hän oli itse korkeintaan uneksinut.

Mies oli kuin ihminen, mutta jollain lailla erilainen. Hän oli pukeutunut vaaleansiniseen kokovartaloasuun. Mies oli hieman pitempi kuin Shan, joka oli

vielä nuorukaisen mittainen, ei kasvanut aikuisen mittaan.

Shan tunsi miten hyvä olo virtasi häneen ja hän tunsi olevansa paikassa, josta hän ei koskaan haluaisi lähteä pois. Hänellä ei ollut mitään halua palata elämäänsä, josta hän oli liukunut jonnekin muualle.

Mieshenkilö katsoi Shania silmillään, jotka Shan koki avariksi, syviksi ja äärimmäisen totuudellisiksi.

Shan oli kokemuksestaan hämmästynyt. Hän ei ymmärtänyt missä hän oli, miten hän oli sinne joutunut ja miksi hän oli sinne joutunut. Hieman toivuttuaan Shan kysyi mieheltä, että missä hän on.

Mies vastasi Shanin olevan siellä mihin hän oli aina halunnut päästä.

Shan ei oikein ymmärtänyt vastausta, niinpä hän kysyi, että mitä mies sillä tarkoittaa.

Mies kertoi, että Shan oli lujan tahtonsa ja sisäisen rehellisyytensä voimasta päätynyt vapaaseen maailmaan, sellaiseen minkä Shan oli aina halunnut löytää, mutta ei ollut koskaan löytänyt sitä maallisessa elämässään.

Shan ei oikein ymmärtänyt vastausta vieläkään, mutta hän päätti tyytyä siihen toistaiseksi, ajatellen, että ehkä se selviää, kunhan hän saa tietää enemmän. Ainakin se vastaus kuulosti hyvältä.

Mikä tämän paikan nimi on, kysyi Shan.

Jos aistit paikan olemuksen, se on paikan nimi, vastasi mies. Voit käyttää sellaista nimeä, jonka koet kuvaavan tämän paikan olemusta sinun mielestäsi. Se kertoo sinulle enemmän kuin jokin joidenkin toisten antama nimi, joka ei kerro sinulle mitään.

Shan antoi omassa mielessään paikalle nimen Asterodius, joka hänen mielestään sopi paikan olemukseen. Se kuulosti mukavalta ja kuvasi Shanin mielestä sitä, että paikka oli kaukainen ja jossain muualla.

Shan kysyi asterodiuslaisen nimeä, johon mies vastasi, että se on se, mikä Shanilla on mielessä, kun Shan katsoo häntä.

Taas Shan koki vastauksen mystiseksi, mutta kohta katsoessaan miestä hänen mieleensä nousi ajatus nimestä. Shan tunsi nimen olevan oman kielensä ilmaisussa ”Hän, joka opastaa”.

Shanin mielestä se ei ollut nimi hänen ymmärtämässään mielessä, koska se kuulosti ominaisuudelta, ei nimeltä sellaisessa mielessä kuin mihin Shan oli tottunut.

”Hän, joka opastaa” katsoi Shania huvittuneena ja sanoi, että täällä elämä ei tarvitse nimiä Shanin maailman tapaisesti, vaan kunkin olemus kertoo kuka joku on.

Shan pohti itsekseen, että miten hän voisi kysyä joltakulta missä on ”Hän, joka opastaa”.

”Hän, joka opastaa” hymyili ja vastasi Shanin ajatukseen, että tuo nimi, joka Shanille tuli mieleen, oli se millä Shan selitti itse itselleen miehen olemuksen oman ymmärryksensä rajoissa.

Jos Shan voi nähdä miehen koko olemuksen, hän näkee myös koko nimen, mutta jotta Shan voisi sen nähdä, tulisi Shanin kohottaa tietoisuutensa sellaiselle tasolle, jossa hän voi sen nähdä.

Shan tavallaan ymmärsi miehen tarkoituksen, mutta kuitenkin hän koki, että ei oikein ymmärtänyt. Shan halusi yksinkertaistaa asiaa ja sanoi kutsuvansa miestä Opaksi.

Voit kutsua millä nimellä haluat, mikä vaan tuntuu parhaimmalta, sanoi Opa.

Muista, että opastan, en opeta, jatkoi Opa. Se mikä vie sinut sisäiseen vapauteen ja vapaaseen maailmaan, ei synny opetuksesta, se syntyy opastuksesta, koska vastaukset ovat sisälläsi.

Tarvitset jotakuta, joka opastaa sinut niiden äärelle. Niitä ei voi oppia. Kaikkea muuta voi opettaa, mutta sisäistä vapautta ei voi saavuttaa oppimalla, se tulee löytää itse itsestään.

Shan piti ajatuksesta, mutta ei oikein uskonut sisältään löytyvän mitään suuria

vastauksia. Hänhän oli ikänsä etsinyt kaikkialta vastauksia, jotka hän olisi voinut kokea oikeiksi vastauksiksi, mutta ei ollut koskaan löytänyt sellaisia. Hänelle tuli mieleen, että sisältään hän ei niitä vastauksia kyllä ollut koskaan etsinyt.

Hän oli jo pienenä oppinut, että kaikki viisaus asuu oppineiden luona, eikä hän voi tietää itsestään lähtevästi mitään.

Opan sanoessa, että vastaukset ovat sisällä, Shan epäröi, mutta katsoessaan Opaa silmiin, hänen epäröintinsä katosi. Opan silmät olivat niin totta, että Shania melkein hävetti, että hän oli ylipäätänsä epäröinyt.

Opa hymähti ymmärtäväisesti ja sanoi, että Shan, saat epäröidä, kun siltä tuntuu. Tietoa ei löydä uskomalla, sitä pitää tarkastella, ja kun oma tarkastelu alkaa epäröinnistä, niin sitten se alkaa siitä. Se on rehellinen lähtökohta silloin, kun epäröi.

Shan kuunteli tarkkaavaisesti Opaa. Hän koki Oa jotain sellaista rehellisyyttä ja totuutta, että hän ei ollut koskaan edes kuvitellut olleen olemassa.

Opa siis tarkoitti, että Shanin tulee aloittaa asian tarkastelu siitä missä hän oikeasti on, eikä yrittää olla jollain toisella tavalla. Ei pidä esittää itselleen, tai toisille, olevansa jossain muualla kuin siinä missä on.

Shan piti ajatuksesta ja mietti rehellisyyttä, jota Opan mielestä ilmeisesti tulee soveltaa noinkin pieniin asioihin.

Opa sanoi, että rehellisyys itselle on avain kaikkeen tietoon ja ymmärrykseen. Aloittaa siitä missä on, ei ole pieni asia. Se parantaa toimivuutta. On helpompaa kävelläkin, jos ottaa askelen eteenpäin siitä missä sattuu olemaan, eikä jostain muualta.

Shan pisti merkille, että Opa saattoi kommentoida asioita, joita hän ei ollut sanonut ääneen, vaan pelkästään pohtinut itsekseen. Lisäksi Shanista alkoi vaikuttaa siltä, että Opalla oli huumorintajuakin.

Opa hymähti sanoen, että viisaus ja totuudellisuus ei ole huumorintajuttomuutta. Se paremminkin kohentaa huumorintajua ja sen laatua.

Opa jatkoi, että kyllä, voin kommentoida silloin, kun ei ole olennaisen tärkeää, että olet itse valmis sanomaan asiasta jotain, tai ottamaan sen esille.

Jos et ole valmis ottamaan mielessäsi olevaa asiaa esille, et ehkä ole myöskään valmis kuuntelemaan, jatkoi Opa. Joskus voisit ollakin, mutta joskus on parempi jos vahvistat tahtoasi siten, että avaat ajatuksesi puhumalla.

Missä minä oikein olen, kysyi Shan uudestaan, koska kysymys oli kuitenkin jäänyt vaivaamaan häntä.

Olet siellä missä on se opastus, jota olet ikäsi etsinyt, kertoi Opa.

Shan ei tuntenut vastauksen olevan kovinkaan selvä hänelle. Hän ei käsittänyt sanotun merkitystä.

Opa lisäsi, että kehosi on edelleen maallisessa paikassaan, sängyssään, mutta sinun tietoisuutesi ylti sinne missä ovat ne vastaukset, joita olet ajanut takaa.

Shan ei ymmärtänyt täysin vieläkään, mutta koki sen jo jollain tavalla tyydyttävänä vastauksena.

Kun edistyt, tulet ymmärtämään mitä se tarkoittaa, auttoi Opa pohtivaa poikaa. Tässä vaiheessa et voi tuon paremmin ymmärtää, joten on parempi, että koet sen tällä haavaa itsellesi riittävänä totuutena.

Mitä tarkoittaa riittävä totuus, kysäisi Shan.

Riittävä totuus on se mikä jossain ajassa on tarpeeksi totta siihen nähden, mitä tarkoituksesi on sillä tiedolla tehdä, vastasi Opa. Se on myös ainoa totuus, mikä on tavoittelemisen arvoista. Koko totuus on tavattoman kaukana ja sen lähestyminen käy parhaiten askel kerrallaan, taso kerrallaan, aina oman edistymisen tarpeiden verran kerrallaan.

Shanin mielestä asia vaikutti olevan Opalle helppoa ja opastus tuli Opan huulilta niin välittömästi ja selkeänä, että Shania melkein pelotti. Ei siksi, että tieto olisi pelottanut, vaan siksi, että Opa näki Shanin sisälle ja Opa oli niin totta, että Shan tunsi itsensä idiootiksi ja valheiden likaamaksi hylkiöksi.

Opan kertoma tieto oli Shanin mielestä kaunista, kuin kaunista musiikkia tai jumalaisesta kädestä syntynyt taideteos.

Jumalallisuus on katsojan silmissä, mukaili Opa Shanin tuntemaa sanontatapaa, en ole sen jumalallisempi kuin sinäkään. Olemme kaikki jollain tasolla kaiken ymmärtämiseen tehtävää matkaa. Aina on niitä, jotka ovat alemmalla tasolla ja aina on niitä, jotka ovat ylemmillä tasoilla tiedossa ja tietoisuudessa.

Shan tunsi itsensä edelleen likaiseksi idiootiksi, mutta hänen mielessään alkoi, jokin heräillä ja hän sai hieman paremmin laajuutta totuuden käsittämiseen ja totuuden tasojen ymmärtämiseen.

Vapaus

Vapaus, avasi Opa puheensa, on suhteellista. Se minkä yksi kokee vapautena, voi olla toiselle saavuttamaton korkeus ja kolmannelle ahdas soppi.

Vapauden voi määritellä pelkästään siten, että sen ollessa henkilön aidon oman tahdon vaatiman liikkumavapauden kokoinen, henkilö on vapaa.

Kun henkilön aito oma tahto nostaa tasoaan, tulee hänen kohottaa myös vapautensa tasoa.

Shan kysäisi kesken Opan puheen, että mitä tarkoittaa aito oma tahto?

Aito oma tahto, vastasi Opa, on se tahto, joka sai sinut syntymään ja ryhtymään elämääsi. Sen loit itse ennen syntymääsi ja se on elämäsi ainoa tarkoitus.

Shanille valkeni hitaasti jokin häntä pienestä pitäen vaivannut asia. Hänelle tuli mieleen lapsuus, jolloin tuntui siltä, että joutui tyytymään toisten tarjoamaan ajatukseen siitä, että mitä pitää tahtoa ja mikä on sopivaa tahtoa. Jokainen omasta itsestä noussut edes orastava ajatus sivuutettiin lapsellisena kuvitteluna. Hän sai hyväksyntää puhuessaan sopivina pidettyjä ajatuksia.

Hän muisti myös puhutun, että tärkeää on se, mitä yhteiskunta tarvitsee, se mitä kunkin halutaan tekevän, ei se mitä kukin itse haluaa tehdä. Hän oppi huomaamattaan rajallisen tavan kokea omaa tahtoa. Sellaisen tavan, että hänen

tahtonsa oli valinnanvapautta tarjotuista vaihtoehdoista, ei suinkaan mitään aidosti hänestä itsestään nousevaa tahtoa.

Shan ihmetteli hiljaa ääneen, että miksi minulle on sitten opetettu toisin?

Opa tuntui ymmärtävän mistä kenkä puristaa ja hän sanoi, että sinulle ovat vanhemmat ja muut ihmiset enimmäkseen opettaneet oman uskonsa mukaista totuutta.

He ovat tarkoittaneet hyvää, mutta koska se ei ole ollut totta, siitä ei ole seurannut hyvää. He ovat puolestaan saaneet oppinsa sukupolvien ajan vallanpitäjiltä, niiltä jotka muokkasivat aiemmin vapaammasta maailmasta valtapelin, joka palkitsee alistajaa ja rankaisee alistettua.

Nämä vallanpitäjät eivät edes halua kenenkään oppivan mitään sellaista, mikä tukisi sisästä vapautta, sillä sisäisesti vapaita ei voi hallita.

Vallanpitäjillä olikin alkuaikoina vaikeuksia saada ihmiset hallintaansa ja siksi se oli väkivaltaista pakottamista. Nykyään ei tarvitse pakottaa, koska ihmiset ovat sukupolvien ajan jo tyytyneet valtapeliin elämän perustana ja alistuneet sille, että jotkut määräävät heidän elämistään ja heidän vapauksistaan.

Shan pohti, että jos kerran vanhemmat ja kaikki muutkin ovat uskoneet vallan valheisiin, olisi ehkä väärin syytellä heitä sen kummemmin. Nekin ovat olleet valtapelin uhreja ja voimattomia sen edessä. Eivätkä he ole edes ymmärtäneet mitä he ovat tehneet.

Opa osoitti tyytyväisyyttä nuoren opastettavansa ajatuksenkulkuun toteamalla, että aivan, maailmanne on valtapelin uhri, eikä siellä ole enää ihmisiä, jotka osaisivat muuta kuin pelata valtapeliä. Olette kaikki sen uhreja.

Nekin, jotka haluavat muutoksia maailmaanne, pitävät lähtökohtana valtapeliä, siis kysymystä siitä, että kuka on vallassa. Hekin pelaavat valtapeliä, ja erona on pelkästään se, että millä tavalla valtaa halutaan soveltaa. Kyseessä ei ole ihmisten sisäinen vapautuminen, joka olisi ainoa todellinen vapautuminen.

Shan muisteli elämäänsä ja näki miten ihmiset hyvin yleisesti alistivat toisiaan minkä kerkesivät. Jos joku sanoi toisten mielestä edes vähän väärin jotain, kävivät toiset kimppuun haukkuen litteäksi sanojan ja pyrkien nostamaan itseään toista polkemalla.

Maailma oli paikka jossa tuli olla koko ajan ikään kuin varpaisillaan ja varovainen jokaisen sanansakin suhteen, jos halusi välttää loanheiton uhriksi joutumisen. Monet olivat sellaisia, että he käyttivät jokaisen tilaisuuden toisten polkemiseen.

Hänen vielä nuoret käsityksensä maailmasta eivät avanneet koko valtapeliä ja sen synkkyyttä sekä tuhoisuutta, mutta hän pääsi siitä jyvälle.

Opa laajensi Shanilla syntynyttä kuvaa sanomalla, että valtapeli on kaikessa. Se on näkyvänä huipulla, se on salattuna huipun takana, se on kaikkialla, myös ihmisten kodeissa.

Valtapelin olemassaolon ymmärtäminen, sen ilmiöiden käsittäminen ja sen syvyyden näkeminen on tärkeä asia, jos haluaa löytää sisäisen vapauden. Jos sitä

ei ymmärrä, ei voi vapauttaa itseään siitä, koska vapautuminen edellyttää kaikkien valheiden paljastamista itselle.

Shanille tuli mieleen, että ihmisten julkisivun ylläpitämisen halu oli suojautumista siltä, että toiset ihmiset hyökkäisivät arvosteluineen ja yrittäisivät nujertaa sen, jonka kodista paljastui jotain ikävää.

Koska samat ilmiöt olivat muissakin kodeissa, ei tuntunut oikeudenmukaiselta, että omia salojaan piilottelevat olisivat halukkaista tuomitsemaan toisia mielin määrin.

Opa totesi lyhyesti, että valtapeli ei ole reilua, eikä totta. Se on valheiden avulla aseman hankkimista kaikissa muodoissaan.

Shan oli mietteliäs. Valtapeliä on kaikkialla. Ikään kuin itse tekisimme yhteiskunnastamme sairaan, emmekä edes ole halukkaista korjaamaan sitä.

Opa auttoi ajatusta sanomalla, että juuri niin. Vain valheilla voidaan hallita. Koska ihmiset sinun maailmassasi ovat hyvin riippuvaisia valtapelistä jopa päivittäisen ruokansa saamisen kohdalla, on valtaa helpohko pitää yllä. Saa ruokaa, kun on kiltisti.

Shan kysyi, että miten sen voisi korjata?

Opa vastasi, että koska valtapeli on ihmisten mielissä, sitä ei voi korjata millään muulla kuin saamalla se pois ihmisten mielistä.

Se tapahtuu siten, että jokainen puhdistaa itse oman mielensä ja sen jälkeen auttaa toisia toteuttamaan ja suoriutumaan mieliensä puhdistuksista. Kukaan ei voi puhdistaa kuin omansa, eikä ole olemassa mitään oikotietä.

Shan katseli mielessään ihmisiä sellaisina kuin hän oli heidät nähnyt ja ajatus tuntui täysin mahdottomalta. Miten ihmeessä saada edes yksi puhdistamaan mielensä, saatikka sitten kaikki. Se tuntui niin mahdottomalta, että Shan oli valmis luovuttamaan jo ennen kuin edes yritti ajatella sitä mahdollisena.

Hän koki ihmisten saamisen sellaiseen urakkaan niin vaikeana asiana, että se oli kuin kiviseinä. Shan huomasi, että hänen polviaan heikotti.

Opa sanoi, että heikottaa polvia, vaikka et ole edes kehossasi, koska reaktio, joka kehossa heikottaisi polvia antaa sen tunteen.

Shan mietti, että miten niin en ole kehossani, koska tunnen tässä ja nyt kehoni täysin.

Opa valaisi Shania sanomalla, että sinulla on mielikuva kehostasi, koska olet siihen tottunut. Nyt yhdistät tämän mielikuvan itseesi, koska unohdat, että jätit kehosi sänkyyn korkeassa kuumeessa.

Shan ihmetteli, että missä kuumeessa hänen kehonsa oli.

Opa auttoi asiassa todeten, että kehosi on korkeassa kuumeessa, koska se oli

välttämätöntä siihen, että pääsisit tänne. Ole huoleti kehosi on kunnossa, mutta sinulla ei ole paljon aikaa.

Shan oli unohtanut, että hänellä olikin korkea kuume kehossaan ja sitten hän liukui jonnekin. Sen jälkeen hän tavallaan heräsi paikasta, jossa hän nyt oli.

Ei ole paljon aikaa, pohti Shan.

Opa vastasi, että aikaa ei ole paljon, koska kehoa ei voi pitää liian kauan siinä tilassa missä se on. Kuume oli välttämätöntä nostaa, jotta Shan voisi nousta tietoisuudessaan tarvittavalle tasolle ja jotta hän pääsisi tapaamispaikkaan. Mutta sitä ei saa pitää yllä niin kauan, että siitä tulee vahinkoa.

Shan kysyi, että miksi siihen liittyy kuume?

Opa selitti, että kuume kehossa syntyi tietoisuuden nostamisesta tasolle, jossa mieli alkoi reagoida voimakkaasti ja se vaikutti kehoon. Aina, kun mieli reagoi johonkin, se vaikuttaa myös kehoon.

Mitä syvemmälle mieleensä, tai toisin sanoen, mitä korkeammalle tasolle nostaa tietoisuutensa, ennen kuin mieli on siihen kypsä, sitä voimakkaammin mieli reagoi.

Mikä nosti tietoisuuteni tänne asti, ihmetteli Shan.

Sinä itse nostit, tahtosi voimalla, vastasi Opa.

Voiko niinkin käydä, kysäisi Shan epäröiden.

Opa vastasi, että kyllä, mutta se on äärimmäisen harvinaista ja sen täytyy kuulua alkuperäiseen ja aitoon omaan tahtoon, muussa tapauksessa se on mahdotonta.

Shan oli hämillään. Miksi hän, miksi juuri hän.

Opa valisti hämmästynyttä sanoen, että siksi, että se on aitoa tahtoasi, se on osa matkaasi elämässä. Tämä kaikki liittyy tarkoituksesi alustamiseen.

Tahto ja tarkoitus

Shan ihmetteli ääneen, että mikä minun tarkoitukseni sitten on?

Se on se mikä sinulta nousee sisältäsi, kertoi Opa. Se on se mikä se on. Kussakin hetkessä ymmärrät sitä sen verran kuin osaat kuunnella itseäsi. Sitä ei sinulle voi toinen kertoa, se sinun tulee itse oivaltaa.

Vaikka sen toinen tietäisi, ei siitä olisi sinulle mitään hyötyä, koska voit ymmärtää sitä vain sen verran kuin mitä itse olet halukas ja kyvykäs kuuntelemaan itseäsi. Vastauksen siihen tulee olla täysin omasi.

Mistä ihmeestä, pohti Shan, voi sitten tietää, että mikä on sitä aitoa omaa tahtoa?

Jos se tulee sisältäsi, se on sitä, sanoi Opa. Sitä voi tarkastella myös sillä tavalla, että jos se on sisäistä vapautta ja selkeyttä kasvattavaa, se on aitoa omaa tahtoa. Jos uskotun tahdon alkuperä on muu kuin aito oma tahto, se ei kasvata sisäistä vapautta, eikä selkeyttä.

Shan pohti itsekseen, että siinäpä onkin purtavaa, että ymmärtäisi jotenkin mitä tuo todella tarkoittaa.

Opa jatkoi sanoen, että kun tarkastelet rauhassa, etkä ole siitä mitään mieltä, silloin lähestyt sitä tavalla, joka avaa silmiäsi näkemään mikä se on ja mitä se tarkoittaa. Jos yrität luoda siitä ajatuksen, pysähtyy tarkastelu sen ajatuksen

tasolle, etkä koskaan saavuta sitä.

Siis ei pidä luoda ajatusta, mietti Shan, vaan tarkastella ja pitää avoimena käsityksensä siitä? Mutta koska tietää mitä se tarkoittaa? Koska voi luoda ajatuksen, jota voi käyttää?

Opa jatkoi kertoen, että ei koskaan voi luoda ajatusta, joka selittäisi sen täysin. Jossain ajassa voi käyttää jotain ajatusta siitä, mutta ei pidä luulla, että on ymmärtänyt sen, koska sitä voi tarkastella loputtomasti ja ymmärtää aina vain paremmin.

Samalla tavalla voi tarkastella kaikkea tietoa sisimmästään ja ymmärtää paremmin. Mikään luotu ajatus ei selitä jotain pysyvästi. Jos jostain luo ajatuksen, on ajatus rajallinen, aito oma tahto ja sisin, on rajaton.

Shan yritti ymmärtää kerrottua ja pohti ääneen, että se on kuin pohjaton kaivo, johon voi mennä syvemmälle ja syvemmälle, eikä ole koskaan perillä?

Suunnilleen sillä tavalla, hymähti Opa.

Opa jatkoi omasta tahdosta kertoen, että aito oma tahto nousee aidosta Itsestä, joka on täydellisessä totuudessa aina. Itse ei ole rajallinen, vaan rajaton.

Elämää suorittava henkilö on Itsen luomus, joka on rajallinen, kuten maailmankaikkeus on rajallinen tai kaikki luotu on rajallista.

Kun tahto nousee Itsestä, eteni Opa asiassa, ja se on vapaa nousemaan, ymmärtää luotu henkilö sitä rajallisesti. Henkilön tietoisuuden puhdistuessa ja tason noustessa, henkilö ymmärtää aitoa omaa tahtoaan aina paremmin ja paremmin.

Shan kuunteli tarkkaavaisesti ja yritti päästä käsitykseen asiasta. Hän koki saavansa vihdoin jotain sellaista mitä hän oli etsinyt ja se tuntui vapauttavalta. Hän ei ymmärtänyt täysin, mutta hän ymmärsi, että kunhan hän tarkastelee kerrottua alati ja lakkaamatta, hän tulee ymmärtämään sitä paremmin ja paremmin.

Opa vahvisti Shanille, hänen ymmärtäneen oikean suuntaisesti sekä asian että sen tarkastelun.

Kun henkilö ymmärtää tahtoaan paremmin ja paremmin, jatkoi Opa asiassa, hän kokee uudella tavalla sen mitä hänen tulisi tehdä sen toteuttamiseksi.

Tärkeintä on sen vapaus ja puhtaus, jolloin sen toteuttaminen on mahdollisimman hyvin hänen oman tarkoituksensa mukaista.

Mutta jos henkilö muuttaa mieltään, kysäisi Shan, koska hän oli elämässään muutellut mieltään monesti ja nähnyt ihmisten tekevän sitä jatkuvasti.

Opa selvitti asiaa lisää sanoen, että ei, aito oma tahto on vakaa, se ei muutu. Mitä ihmiset muuttelevat mieltään, ei liity aitoon tahtoon, eikä maanpäällisessä elämässä juuri ole omaa tahtoa toteutumassa.

Siellä toteutuu ulkoisten ajatusten opetusten rajoissa tapahtuva omaksi tahdoksi uskottu tahtominen. Se on epävakaa, koska se ei anna tahtojalle sitä tyydytystä mitä tahtoja etsii.

Tahtoja etsii sisäistä tyydytystä, mutta tarjolla olevat mahdollisuudet tahtoa, rajoittuvat opittujen ajatusten perustalle, eivät ne koskaan tuo sitä sisäistä tyydytystä, mitä tahtoja kaipaa.

Aito sisäinen tyydytys syntyy vain ja ainoastaan aidon oman tahdon vapaan virtauksen toteutumisesta.

Shan tunsi itsensä kokolailla riittämättömäksi, koska hänen mieltään hämmensivät lapsuudessa ja nuoruudessa opitut ajatustavat. Hänestä alkoi tuntua siltä, että hänellä on pitkä matka siihen, että hän ymmärtää kunnolla kerrottua viisautta.

Shan pohti, että eipä ole aiemmin tullut huomatuksi miten helppoa on tuntea itsensä tyhmäksi ja riittämättömäksi.

Opa hymyili ja sanoi, että ole huoleti, ymmärrät aikanaan tarpeeksi hyvin kaiken. Sinun täytyy pelkästään kulkea kohti ymmärrystä hoppuilematta, rauhallisesti paneutuen avautuu kaikki tieto.

Älä unohda, että aina on korkeampia tasoja, joten tuo tunne tulee tutuksi myöhemminkin moneen kertaan. En minäkään tiedä kaikkea, sillä minäkin olen matkalainen ja tavoittelen korkeampia tasoja, toisista lähtökohdista, mutta samalla asialla olemme.

Shan piti ajatuksesta ja tunsi itsensä vähän vähemmän avuttomaksi typerykseksi.

Opa auttoi ymmärtämään paremmin syitä sanoen Shanille, että mielesi on valtapelin opetusten hämmentämä. Siinä on voittajia ja häviäjiä taistelussa, joka ei johda mihinkään. Koska et oppinut muuta, on totuus sinulle vaikea, koska totuus perustuu auttamiseen, toisin kuin valtapeli, joka perustuu alistamiseen.

Auttamiseen perustuva todellisuus, jatkoi Opa, on täysin eri pohjalla, eikä sitä voi valtapelin näkökulmasta ymmärtää lainkaan. Valtapelissä auttaminen käsitetään aivan eri asiaksi kuin mitä on aito apu.

Siinä autetaan sietämään valtapelin seurauksia, tai autetaan tulemaan valtapelille hyödylliseksi henkilöksi, ei vapaaksi henkilöksi.

Aito auttaminen ei pyri tekemään autettavasta auttajan tai jonkun toisen välinettä, vaan auttaa henkilöä tavalla, joka johtaa kasvavaan sisäiseen vapauteen ja kasvavaan aidon oman tahdon toteutumiseen. Se kunnioittaa niin omaa kuin toisenkin sisäistä vapautta.

Valtapelin auttaminen ei ole aitoa auttamista, koska sen pyrkimys on auttaa välineeksi johonkin, joka on henkilön ulkopuolista tahtomista, eikä edes aitoa tahtoa, vaan valtapelin sumentamaa valhetta.

Shanin mielestä Opan kuvaus valtapelin auttamisesta oli kuin nappi silmään kertomaan kaikesta opetuksesta, jota hän oli maallisen taipaleensa aikana kokenut. Hänelle valkeni samalla miksi koulu tuntui niin pakolta, ei tiedon

löytämisen ilolta.

Opa muistutti, että jotkut nauttivat koulusta ja oppimisesta, mutta eivät siksi, että se auttaisi aitoa omaa tahtoa, vaan siksi, että nauttiva henkilö pitää sitä ikään kuin pelinä, joka on mielenkiintoinen.

Moni jatkaa elämänsä läpi valtapelin palveluksessa pelaamalla sen ehdoilla, pohtimatta koskaan aidon oman tahdon ongelmaa. Heilläkin on sisällään tyhjyyden tunnetta, mutta he uskovat, että siihen ei ole ratkaisua, eikä sille voi mitään tehdä, että se on osa elämää.

Monet jopa salaavat sitä siksi, että valtapelin kuvioon kuuluu salata heikkouksia, joita monikin voisi käyttää hyväkseen, heikentääkseen toisen asemaa suhteessa omaan asemaansa.

Mitä enemmän Shan ymmärsi Opan opastusta tiedon pariin, sitä kurjemmalta hänen silmissään maailman tila tuntui ja sitä vaikeammalta ihmiskunnan ahdinkokin vaikutti.

Mutta miten, kysyi Shan, miten ihmeessä maailmaan voisi koskaan tulla vapautta, kun siitä ei ole siellä edes siementä? En ainakaan koskaan löytänyt sille siementä,

Opa vahvisti, että totta, siellä ei ole sisäiselle vapaudelle siementä, mutta sinne voi sellaisen istuttaa.

Shan mietti hetken ja tykkäsi, että toivottavasti joku joskus sellaisen siemenen sinne istuttaa. Muutoin maailmasta ei koskaan tule paikkaa, jossa lapsi voisi ajatella, että sinne oli kiva tulla.

Opa hymyili hiljaa itsekseen, mutta ei sanonut mitään. Hän ajatteli, että kaikki aikanaan. Shanin tulee kypsyä oivaltamaan kuka hän on.

Matka

Haluatko tutustua vapaaseen maailmaan, kysäisi Opa Shanilta.

Shan riemastui ja tykkäsi ajatuksesta. Hän innostui ajatuksesta nähdä millainen on vapaa maailma.

Opa alkoi astella kohti jotain mikä vaikutti polulta ja pyysi Shania seuraamaan itseään.

Shan seurasi Opaa ja kiirehti hänen rinnalleen. He kävelivät polkua pitkin ja Shan katseli maisemaa, jossa oli heinikkoa, tai ainakin sen tapaista, ja paljon kukkia.

Suuri puu, jonka juurella hän oli tavannut Opan, jäi taakse. Polun päässä, aika kaukana, näytti olevan jotain mikä kauempaa katsoen tuntui Shanista kaupungin tapaiselta, mutta hän ei ollut oikein varma siitä, että mikä se oli.

On se kaupunki, totesi Opa. Se on jotain muuta kuin se, mihin olet tottunut, mutta sitä voisi sanoa kaupungiksi tai kyläksi.

Shanin mielestä Asterodiuksella kaikki oli niin kaunista, paljon kauniimpaa kuin hänen maallisessa kotipaikassaan.

Opa totesi, että eikös teillä sanota, että kauneus on katsojan silmissä.

Shan myönsi, että niin sanotaan.

Opa valisti, että täällä koet suurempaa sisäistä vapautta ja siksi mielesi kokee kaiken kauniimpana. Onhan täällä toki kaikki kaunista, mutta kotipaikallasi on myös kaikki kaunista, jos mielesi on puhdas ja voit nähdä kauneuden.

Shan kysyi, että entäs kaikki saasteet ja roskaisuus?

Opa myönsi, että saasteet ja roskat ovat vähemmän kauniita. Ne ovat ihmisen vastuuttomuuden tuotteita, eivät luonnossa itsessään olevia kauneutta ja luonnon toimivuutta pilaavia asioita.

Samalla tavalla ihmismielessä on paljon roskia, jotka tekevät ihmismielestä ruman, mutta kaikki roskat voidaan puhdistaa kunhan niistä otetaan vastuu.

Shan kuunteli tarkoin jokaista Opan sanaa. Hän halusi painaa kaiken mieleensä pilkulleen.

Opa sanoi Shanille, että jos haluat tietää mikä on totta, tarkastele sanottua, mutta älä unohda, että ymmärtäminen tulee asian tarkastelusta ja sen näkemisestä omin silmin. Ymmärrys ei tule muistamisesta, eikä se tule sanotun, tai kirjoitetun ymmärtämisestä, se tulee asian omakohtaisesta näkemisestä.

Sanottu ja kirjoitettu tulee toki ymmärtää, mutta se mikä avaa tiedon on kuvatun näkemisessä, silmien aukeamisessa kuvatun näkemiselle. Mitä ei ole itse omin silmin voinut todeksi havaita, sitä ei tiedä, koska siihen ei ole yhteyttä.

He jakoivat patikointiaan kohti kaupunkia ja Shan mietiskeli kuulemaansa. Hänelle tuli mieleen monenlaiset henkisyyttä kuvailevat teokset, joita hän oli lukenut.

Opa kertoi asioita niin selkeästi ja vieläpä yksinkertaisella tavalla, että kaikki mitä hän oli siihen mennessä elämässään lukenut totuutena henkisyydestä tuntui sekavalta ja etäiseltä. Ehkä ne eivät olleet totta lainkaan.

Opa auttoi asiassa kertoen, että joissakin on totuutta sillä tasolla, joka on silloin ollut mahdollista ja ajankohtaista. Useimmat ovat kuitenkin kirjoittajiensa mielikuvituksen tuotteita, joilla ei ole mitään muuta arvoa kuin viihdearvo.

Ne missä on totuutta, ovat syntyneet sellaisten henkilöiden toimesta, jotka ovat itse paneutuneet ja tavoittaneet jotain mikä on siinä ajassa ollut ihmiskunnan vapautumista edistävää.

Ne, jotka ovat lähinnä viihdettä, mutta niitä pidetään tosina, ovat sellaisten kirjoittamia, jotka eivät ole itse nähneet, vaan ovat lukeneet toisten kirjoittamia teoksia ja luoneet yhdestä tai useammastakin oman mielikuvituksensa tuotteita joiden ovat ehkä itse uskoneet olevan totta. Ne eivät ole asian näkemisen tuotteita, ne ovat itse keksittyjen ajatusten näkemisen tuotteita.

Kaupunki alkoi olla jo melko lähellä. Shanin huomio meni sen tarkasteluun.

Kaupunki

Shan näki jotain mikä hänen mielestään olisi voinut olla ryhmä taloja, mutta ne eivät olleet tutusta materiaalista tehtyjä. Ne näyttivät jollain tavalla muuttuvan aina välillä.

Opa kertoi talojen muuttuvan tarpeiden mukaan. Niiden teknologia oli liian kaukana ihmisestä tällä hetkellä, mutta eipä ihminen ollut sellaiseen vielä kypsä sen enempää henkisesti kuin ulkoisen maailman ymmärtämisenkään suhteen.

Talot tai rakennukset ovat aineesta, joka muistuttaa nestettä, joka jähmettyy haluttuun muotoon. Ne muuttuvat asukkaiden ajatuksen mukaan vastaamaan tarpeita. Ne ovat ikään kuin eläviä.

Ihmiset olivat matkalla kohti sellaista, mutta tarkoitus ei ollut paneutua taloihin ja niiden tekniikkaan, vaan siihen, miten vapaa maailma toimii, mitä se on.

Hän sanoi Shanin tarvitsevan käsitystä vapaan maailman olemuksesta, jotta hän voisi ymmärtää mitä se on.

Olet nyt saanut valmistelevaa ymmärrystä, sanoi Opa Shanille, siitä mitä sisäinen vapaus tarkoittaa ja mitä on aito oma tahto. Nyt on aika katsoa siihen miten vapaa maailma toimii, kun sellainen on saavutettu.

Missä sinä asut, kysäisi Shan Opalta.

Milloin missäkin, riippuen tarpeesta, vastasi Opa. Emme asu tietyssä kohdassa, vaan tarpeen mukaan sijoitamme itsemme sinne mikä palvelee sen hetken tarpeita.

Onko täällä köyhiä, pohti Shan. Niitä riittää meidän maailmassamme.

Ei ole, totesi Opa. Köyhyys on valtapelin tuote. Pitää muistaa, että teidän maailmassanne köyhäkin pelaa valtapeliä. Siksipä siellä köyhää ei voi auttaa muuten kuin valtapelin ehdoilla ja hengessä.

Jos vapaan maailman ajatusta sovellettaisiin maailmassanne, jossa ottaminen on ajatuksen luonne, ottaisivat ihmiset kaiken mikä irti lähtee, mutta lopulta mikään ei muuttuisi.

Vapaassa maailmassa ei ajatus ole ottamisessa, se on antamisessa. Siksi ei ole köyhiä. On niitä, joilla on vähemmän ja niitä joilla on enemmän, mutta ero ei synny sillä perusteella, että paljonko kukin on saanut otetuksi, kuten teidän maailmassanne.

Täällä kullakin on se mitä kukin juuri siinä hetkessä tarvitsee. Joskus joku tarvitsee enemmän ja sitten hänellä on enemmän. Joskus hän tarvitsee vähemmän ja sitten hänellä on vähemmän. Emme ole sidoksissa mihinkään. Kaikki toimivat aidosta tahdostaan lähtien, eikä kukaan yritä kerätä itselleen omaisuutta.

Kun joku tarvitsee käyttöönsä jotain, kaikki antavat hänelle sen mitä hän

tarvitsee. Vastaavasti hän antaa pois käytöstään kaiken sen mitä hän ei sillä hetkellä tarvitse.

Voisit verrata tätä jonkinlaiseen työkaluvarastoon, josta haetaan työkaluja, kun niitä tarvitaan ja palautetaan varastoon, kun niitä ei käytetä.

Varastossa on niitä, joiden aito tahto on näiden varastojen hoito tavalla, joka palvelee kokonaisuutta, joka on kaikkien aitojen omien tahtojen summa. Voisi yhtä hyvin sanoa, että kaikki aidot omat tahdot ovat seurausta yhteisestä tarkoituksesta. Tämä määritelmä toimii kumpaankin suuntaan.

Yhtä hyvin voisi sanoa, että auto on sen osien summa, tai auton osat ovat seurausta auton muodostavasta ajatuksesta.

Jos maailmassamme joku alkaisi kerätä omaisuutta teidän tavallanne, tämä maailma tuhoutuisi siihen. Asukkaamme eivät ymmärtäisi valtapeliä sen enempää kuin teidän maailmanne ymmärtää vapaata maailmaa.

Entä jos joku haluaa suuren kartanon, jossa elää mukavaa elämää, uteli Shan.

Opaa huvitti.

Hän vastasi, että aito tahto ei keksi tuollaista tahtomista. Se on jonkin päämäärän tavoittelua ja kaikki mitä otetaan käyttöön otetaan tarkoituksen tähden. Se mitä halutaan jossain tilanteessa hallita, on väline, ei tarkoitus, eikä itsetunnon tai ulkoisen arvostuksen kohottamisen väline, eikä siihen takerruta kiinni.

He saapuivat kaupunkiin ja Shan pisti merkille, että rakennukset, jotka hän koki taloina olivat todellakin ikään kuin elastisia ja muuttuivat aika a jollain tavalla, mitä Shan ei ymmärtänyt.

Hänen kiinnostuksensa oli kuitenkin vapaan maailman olemuksen ymmärtämisessä, joten hän pisti talojen ihmeellisyyden merkille, mutta ei alkanut pohtia niitä sen enempiä. Hän ymmärsi, että kyse oli jostain mitä hän ei kuitenkaan ymmärtäisi, joten hän tyytyi ihastelemaan niiden ihmettä ja kauneutta.

Shan näki joitakin ihmisiä, tai olisiko ollut ihmisen kaltaisia olentoja, kävelemässä kadulla, miksi hän ymmärsi talojen väleissä ja läpi kulkevan väylän. Sekin vaikutti muotoutuvan kulkijoiden tarpeen mukaisesti.

Opa sanoi, että menemme tapaamaan maailmamme asukkaista joitakin, jotta saat tilaisuuden tutustua paremmin siihen keitä olemme ja millaisia olemme. Siitä on sinulle hyötyä, kun yrität ymmärtää vapaata maailmaa.

Opa ja Shan tulivat torin tapaiselle aukealle, jossa oli pöytiä ja istuimia kuin kahvilassa. Niiden vieressä seisoi pari paikallista olentoa, jotka Shanin mielestä näyttivät lähinnä ihmisiltä, vaikka olivatkin hieman ihmisestä poikkeavia.

Opa kertoi, että Shan näkee asiat omien käsitystensä mukaisesti. Se mitä Shan katselee, on sitä mitä se on. Shan muodostaa siitä oman käsityksensä ja näkee kuvan, joka vastaa hänen käsitystään.

Tämä paikka, jatkoi Opa, on erilaisella tasolla olemassaoloa kuin teidän maailmanne, joten täällä ei sinulle tuttuja asioita ole, mutta se mitä näet on oman käsityskykysi tasolla. Muodostat itse sen kuvan, jonka näet. Tässä on pöytä ja tuoleja, koska käsitystesi mukaan tässä yhteydessä tarvitaan sellaisia.

Shan alkoi tottua siihen, että hän ei ymmärtänyt todellisuutta, jossa hän oli. Kaikki oli niin ihmeellistä ja tavattoman kehittynyttä. Siihen verrattuna hänen oman maailmansa todellisuus tuntui tavattoman alkeelliselta.

Opa lohdutti, että todellisuuden ulkoinen olemus ei ole tärkeintä. Olennaista on sisäinen todellisuus ja sen puhtaus. Mikä tahansa ulkoinen ympäristö on sopiva, kunhan sisäinen on kunnossa.

Meidän yhteiskuntamme, on jo tavattoman vanha, kertoi Opa, siksi se on kehittynyt tasolle, jota teidän maailmanne käsityksillä ei voi ymmärtää, eikä määritellä. Aineellisuutemme on hyvin vähäistä verrattuna teidän maailmaanne.

Ei teidän maailmanne hyötyisi mitään siitä, että saisitte korkean teknologian ja muuttuneen todellisuuden ulkoisen olemuksen. Ulkoisen kohentaminen ei tee sisäistä paremmaksi ja kun maailmassanne sisäinen on kaiken pilaavassa tilassa, on sisäinen puhtaus suurin ongelma. Siitä juontuvat kaikki ongelmat maailmassanne.

Ulkoinen kehitys on oma haasteensa ja teillä tulee olemaan paljon mielenkiintoisia aikoja senkin parissa, mutta sisäisen kohentaminen on välttämätöntä, jos mielitte koskaan saavuttaa maailmaa, joka olisi vapaa.

Pöytä

Shan istui Opan kanssa pöydän ääreen. Kaksi Shanille vielä tuntematonta henkilöä istahtivat saman pöydän ääreen.

Shan katseli itselleen tuntemattomia henkilöitä ja kysyi, että keitä he ovat?

Opa selitti heidän olevan paikallisia henkilöitä, jotka olivat osa Shanin opastuksen tarpeita.

Onko heillä nimiä, kysyi Shan.

Opa ohjeisti nimikysymyksessä, että katso heitä silmiin ja koe se tunne mikä heistä tulee. Se tunne on kunkin nimi. Maailmassasi annetaan nimiä, jotka ovat äänteitä ja yleensä on monia henkilöitä samoilla nimillä. Se nimi olisi täällä kuollut nimi, joka ei kerro mitään.

Kun katsot silmiin ja koet henkilön, silloin tiedät kuka siinä on. Sen kokemuksen tunne on henkilön nimi. Koska täällä ei piileskellä naamareiden takana, näet suoraan sisälle, näet henkilön oman kykysi mukaan esteittä ja kokonaan.

Shan koki asian hieman vaikeana, koska hänen oppimansa tapa ajatella asiaa ei sisältänyt tuon kaltaista tapaa nähdä asia. Hän mietti, että jos vaikka saisinkin sen tunteen itselleni, enhän voisi sitä mitenkään ilmaista toisille.

Niinpä Shan nimesi omaan käyttöönsä henkilöt nimillä Ai ja Aes, jotka olivat ensimmäiset mieleen juolahtaneet äännähdykset, joita hän kykeni käsittelemään niminä.

Hänen mielestään Ai tuntui naiselta ja Aes vaikutti mieheltä, vaikka Aesta oli kyllä kaikki maanpäällinen maskuliinisuus ja uhoilu kaukana.

Opa ymmärsi Shanin kokeman ongelman ja auttoi asiassa sanoen, että kun kutsut henkilöä, keskität huomiosi siihen tunteeseen, joka määrittelee sinulle henkilön ja tunteeseen, että haluat yhteyden.

Kun kerrot vaikkapa minulle jotain ja haluat nimetä jonkun henkilön, ajattelet henkilöstä syntyvää tunnetta, minä tunnistan tunteen ja tiedän ketä tarkoitat. Sinun ei tarvitse sanoa sitä tunnetta, etkä voisikaan.

Et voi sanoin kertoa sitä nimeä, koska se tunne sisältää niin paljon tietoa, että sen ilmaisemiseen tarvitsisit monta kirjaa, eikä sekään riittäisi. Kun luot sen tunteen kommunikaatioosi minulle, minä tunnistan sen mielestäsi.

Shan pohdiskeli tätä nimiasiaa ja koki sen vaikeana ymmärtää täysin, mutta hänelle alkoi vähitellen valjeta, että nimet, joihin hän oli tottunut, olivat tosiaan mitäänsanomattomia äännähdyksiä, jotka eivät kertoneet mitään. Jos joku oli Matti tai Maija, ei nimi kertonut yhtään mitään.

Lopulta Shan alkoi ymmärtää, että se mitä hän ajatteli nimenä, oli tosiaan kuollut äännähdys, joka ei liittynyt todelliseen henkilöön mitenkään. Se oli yhtä

persoonallinen kuin rekisterinumero, vaikka se olikin tehty kirjaimista lausuttavaan muotoon. Sen sijaan henkilön koko olemuksen näkeminen kertoi henkilöstä juuri sen mitä henkilö on, siis kuka hän on.

Katsellessaan omaan maailmaansa ja ihmisiin, Shan koki, että ihmisillä on Opan mainitsemat naamarit naamalla, joten aito näkeminen ei olisi mahdollista.

Ehkäpä siksi ihmisille nimet olivat kätevämpiä. Kun naamarille annetaan jokin nimi, ei tarvitse kenenkään sanoa ääneen, että maailmassa on menossa naamiaiset, joissa kaikki valehtelevat.

Shanille valkeni myös, että hän koki henkilön sillä syvyydellä kuin hän kykeni ja sillä puhtaudella, johon hän pystyi. Näin ajatellen nimeä voisi syventää ikään kuin tietoa ihan loputtomiin.

Opa myhäili tyytyväisenä, pitäen Shanin opastamista kiitollisena virkana, koska hän teki hyvää työtä asioita tarkastellessaan. Shan keskittyi niihin oikeasti eikä ollut liian paljon kiinni oman maailmansa tarjoamissa mielikuvissa todellisuudesta.

Kyllä, nimen syvyyttä voi voimistaa loputtomiin, vahvisti Opa. Samalla tavalla kuin mitä tahansa tietoa, oli se sitten ulkoista maailmaa tai sisäistä maailmaa koskevaa.

Kun oman aidon tahdon mielenkiinto ohjaa tiedon lähestymistä, on tieto kuin elämän sinfoniaa, joka tuottaa nautintoa.

Shan ihastui Opan sanomaan ja hänen ajatuksensa lensi läpi kaiken sen, mitä hän oli koskaan pitänyt tietona. Ajatus mielenkiintoisen tiedon loputtomasta syventämisestä antoi uuden ulottuvuuden hänen todellisuuskuvaansa.

Opan opastus oli jo avannut hänen silmiään ja hänestä tuntui ihastuttavalla ajatus siitä, että hän voisi syventää aina ja alati tietoa, joka häntä kiinnosti.

Ai ja Aes seurasivat sivusta Shanin ja Opan keskustelua.

He olivat kiinnostuneita vieraasta, joka oli Opan opastettavia. He tiesivät, että sieltä, mistä Shan tuli, tuli hyvin harvoin heille päin opastettavia. Siksipä tämä opastettava oli mielenkiintoinen seurattavaksi. He näkivät vaivatta mitä Shanin mielessä liikkui.

Shan jatkoi pohtimistaan. Tieto, jota hän oli ikänsä vastaanottanut ei lainkaan aina ollut mielenkiintoista, koska se ei ollut suunnassa, jota hän tavoitteli. Siksi se tuntui väsyttävän pakolliselta annokselta jotain kankeaa, joka kaiken lisäksi oli huonosti maustettu.

Opa laajensi Shanin ajatusta kertomalla, että teidän maailmassanne tiedon olemassaolo, käyttötarkoitus ja motiivi sen hankkimiseen ovat valtapelin näkökulmassa.

On kieltämättä joitakin poikkeuksia, mutta niitä on vähän. Yleensä nekin ovat valtapelin ajatuksen vääristämiä tai kuoliaiksi vaiettuja, jotta ne eivät vaikuttaisi valtapeliin.

Valtapelin ajatuksen mukaan tieto on hyödyllistä vain, jos sen avulla voidaan vahvistaa valtaa, tai menestyä valtapelissä, joka on periaatteessa sama asia.

Menestyminen valtapelissä on aseman parantumista eli vallan kasvua, vaikka se ei aina näyttäisikään vallasta pelaamiselta.

Tieto aidosta sisäisestä ei ole kehittynyt, koska se ei palvele valtapeliä. Voimistuessaan tieto aidosta sisäisestä lakkauttaa valtapelin.

Koska maailmassanne valtapeli on pohja kaikelle, ovat kaikki arvostuksetkin sen mukaisia. Osaa niistä arvostuksista ei pidetä valtapelinä, mutta nekin ovat sitä, vaikkakin vaikeammin tunnistettavalla tavalla.

Mikä on pohjimmaisena ajatuksena, sitä ovat kaikki ajatukset, jotka rakentuvat sen päälle.

Shan mietti, että mikähän hänen maailmassaan ei sitten olisi valtapeliin liittyvää.

Hän oli lukenut erilaisista jaloiksi arvostetuista ihmisistä, jotka olivat tehneet hyviä ja pyyteettömiä tekoja. Hänen mielestään sellaista ei voisi pitää valtapelinä, sillä eihän pyyteetön tekeminen voi olla valtapelin alaista toiminta.

Opa ymmärsi Shanin vaikeuden käsittää miten valtapeli oli kaikessa mukana.

Hän auttoi Shania ajatuksen tarkastelussa kertoen, että teon pyyteettömyys ei

poista sitä, että se on valtapelin teko. Pyyteettömyys on pelkästään sitä, että tekijä toimii ilman palkkiota tai vaatimuksia vastapalveluista.

Jalonkin näköinen ihmisten auttaminen on valtapeliä, kun sen tarkoitus on auttaa ihmisiä jaksamaan tai sietämään niitä kärsimyksiä, jotka ovat valtapelin seurausta, mutta ei lakkauttaa valtapelin vaikutusta. Teot, joiden tarkoitus on auttaa onnistumaan paremmin valtapelin jäsenenä, palvelevat valtapeliä, vaikka ne näennäisesti olisivatkin pyyteettömiä auttavia tekoja.

Monet ovat halunneet parantaa maailmaa ja pyrkiessään siihen he ovat yhtyneet vallankumouksiin, siis yhteen valtapelin muotoon, jonka tavoite ei ole lakkauttaa valtapeliä, vaan pelkästään vaihtaa vallassaolijat. Valtapeliä ei voi lakkauttaa valtapelillä.

Kaikki tuo on omiaan ylläpitämään ihmisten sisäinen tila valtapelin vankina, ei vapauttamaan siitä. Ainoa aidosti hyvä teko ja auttaminen on ihmisten sisäistä vapautta kasvattava teko.

Shan pohti pohtimistaan ja pystyi hahmottamaan jollain lailla Opan kertoman valtapelin vaikutuksen kaikkeen.

Hänelle oli vielä vaikeaa ymmärtää, että teot, jotka hänen maailmassaan arvostettiin hyvyyden ja laupeuden teoiksi, olisivat itse asiassa osa valtapeliä. Niitä tekevien ihmisten tarkoitus on silloin pelkästään auttaa ihmisiä, joilla on vaikeaa syystä tai toisesta. Miten köyhän ruokkiminen voisi olla valtapelin ajatuksessa, hän mietti.

Ai avasi suunsa ja sanoi Shanille, että tarkoitus ei tee teosta hyvää ja hyödyllistä.

Hyvyys on riippuvainen tuloksista, ei teoista.

Jos köyhää ruokitaan, mutta jätetään edelleen valtapelin uhriksi, on auttaminen kuin antaisi ruokaa koppiin suljetulle panttivangille, mutta ei vapauttaisi tätä.

Teidän maailmassanne ihmiset eivät tiedä miten vapauttaa, eivätkä edes tiedä olevansa valtapelin uhreja, mutta jos joku teistä ratkaisee tiedon ongelman ja kertoo sen toisille, silloin ongelma voidaan ratkaista.

Shanin mielessä käväisi sellainen mahdollisuus, että Ain sormi osoitti häntä, mutta ajatus, että hän tekisi jotain niin merkittävää tuntui mahdottomalta.

Siksipä hänen mielessään heräsi toivo, että joskus hänen maailmassaan joku kykenisi avaamaan tiedon ja toimittamaan sen ihmisille.

Ai näki, että Shan tarvitsi vielä paljon aikaa kypsyäkseen suoritukseen, jota Shan oli omaan maailmaansa lähtenyt tekemään.

Shan kiinnitti huomiota siihen, että asterodiuslaiset tuntuivat kommunikoivan keskenään jonkinlaisin vähäisin äänin.

Miten te puhutte keskenänne, kysäisi Shan uteliaana.

Aes valisti Shania kertoen, että heidän välinen puheensa oli virtausta, joka oli sisällöltään monin verroin runsaampaa ja rikkaampaa kuin mitä Shanin

maailman kielten kyky oli viestiä.

Vähäiset äänet, jotka Shan kuuli, olivat vain pieni osa heidän välisestä viestinnästään. Viestintä kokonaisuudessaan oli niiden lisäksi tunnevirtauksia, joilla sai esitetyksi niin paljon asiaa, että Shanilta menisi viikkoja selittää se, mikä heiltä sujui minuutissa.

Shan yhdisti tämän tiedon siihen, mitä hän oli oppinut nimistä aiemmin. Jonkin tiedon olemus voi olla tavattoman laaja, mutta hänen kielellään sen olemusta voi olla jopa vaikeaa selittää lainkaan.

Shan pohti omaa kieltään ja hänestä tuntui, että hänen kielensä sanat eivät kertoneet koko asiaa, vaan olivat enemmänkin vihjeitä siihen mitä yritettiin sanoa.

Opa totesi, että suunnilleen noin. Ihmisen kieli ei riitä kovin laajaan tiedon ja ajatuksen välittämiseen, mutta myös nykyihmisellä on mahdollisuus paljon laajempaan viestintään käyttämällä taidetta välineenä. Sillä voidaan luoda kuvia, jotka avaavat ihmisten mieliä laajemmalla tavalla havaitsemaan mitä haluttiin ilmaista.

Taidetta, pohti Shan.

Opa jatkoi, että kyllä, taidetta voidaan käyttää laajaankin ilmaisuun, mutta kun taiteen tekijän henkinen tila on valtapelin alainen, ei häneltä synny oikeaa taidetta, jolla olisi henkistä sisältöä, vaan valtapelin välineiksi sopivia ilmaisuja tai koristeita.

Paljolti taiteena pidetään taitavaa toteuttamista ja mielikuvituksella luotua arvoituksellisuutta, mutta jotta taide suorittaisi sitä, mitä sillä parhaimmillaan voisi suorittaa, se olisi ihmismieltä vapauttavaa henkistä ilmaisua.

Shania mietitytti asterodiuslaisten kyky tietää mitä hän ajatteli, niinpä hän kysyi Opalta, että kuinka se on mahdollista.

Opa sanoi, että kysymys on aistimisesta. Ajatuksia voi aistia, siis nähdä tai kokea. Satunnaisesti jotkut ihmisetkin tekevät sitä huomaamattaan. Silloin ihmisten välinen kommunikaatio sujuu helposti, vaikka he eivät tiedäkään aistivansa ajatuksia.

Shan muisteli, että joskus oli tosiaan tuntunut siltä, että joku keskustelu oli ollut jollain selittämättömällä tavalla ikään kuin toisella tasolla ja se olisi ollut tavattoman sujuvaa. Oli kuitenkin ehkä enemmän kokemuksia siitä, että kommunikaatio ei sujunut lainkaan, yritti sitten mitä tahansa.

Niin, jatkoi Opa Shanin muisteluihin, kommunikaatio on riippuvainen niistä virtauksista, joita voidaan henkilöiden välille synnyttää. Henkilöt, jotka ovat hyvin kangistuneita sisäisesti, kykenevät paljon kapeampaan kommunikaatioon kuin henkilöt, jotka ovat sisäisesti irtonaisempia.

Shan lisäsi, että on kuin jotkut olisivat niin kangistuneita, että heidän kanssaan tulisi puhua joidenkin tylsien kirjoitettujen säännöstöjen mukaisesti ja kaikki sitä lennokkaampi kopsahtaa polvilleen.

Opaa nauratti ja hän lisäsi, että toinen äärimäisyys on sellainen, että voi puhua vaikka kuinka lennokkaasti, mutta kommunikaatio on kumminkin sisällyksetöntä ajanhaaskausta.

Opa lisäsi vielä, että kommunikaatio, sen sujuvuus ja sisältö, ovat riippuvaisia ihmisten sisäisestä tilasta. Joillakin valtapeli näkyy kaikessa, myös kommunikaatiossa. He haluavat aina voittaa keskustelun, ymmärtämättä, että samalla häviävät totuuden.

Ihmisen maailmassa valtapelillä on niin syvä vaikutus kaikkeen, että edes ihmisten keskinäinen jutustelu ei ole siitä vapaa.

Osin siksi, että monesti keskustellessa uskotaan, että keskustelu tulisi voittaa, jolloin ei kommunikoida vapaasti, vaan taistellaan. Sanottu ei ole avointa ja rehellistä.

Osin siksi, että ihmiset pelkäävät jonkun näkevän heidän sisimpänsä ja suojelevat sitä peittämällä sen sopivien ja hyväksyttyjen ajatusten alle tai vaikenemalla. Silloin ei oikeasti kommunikoida, vaan kerrotaan peitetarinoita, joita väitetään omiksi ajatuksiksi.

Ihminen ei piileskele pelkästään toisilta, hän piileskelee myös itseltään, koska hän pelkää sisintään. Pelon perustelut ovat väärät ja pelko on aiheeton.

Koska ihminen tarkastelee asiaa valtapelin opettamin tuomitsevin asentein, hän uskoo sisimmässään olevan jotain huonoa. Hän ei halua tietää sitä itse ja vielä vähemmän hän haluaa toisten näkevän sen maailmassa, joka kärkkyy heikkouksia toisissa, voidakseen käyttää sitä toisten polkemiseen ja itsensä

ylentämiseen.

On hyvin tavallista, että ihmiset elävät jonkinasteisessa itsesyytöstilassa tämän vuoksi. Jotkut eivät koe elävänsä itsesyytöstilassa, mutta he kuitenkin piilottelevat sisintään niin itseltään kuin toisiltakin. He siis välttelevät onnistuneesti itsesyytöstilansa havaitsemista, mutta eivät ole vapaita siitä.

Shan pohdiskeli eroa Asterodiuksen ja hänen maailmansa välillä kommunikaatiossa. Se mitä hän oli nähnyt ja havainnut omassa maailmassaan oli, että hänen maailmassaan ihmiset valehtelivat.

Valehtelevatko ihmiset täällä, kysyi Shan asterodiuslaisilta.

Eivät, vastasi Aes.

Opa kertoi, että heidän voimansa oli totuudessa.

Shan kysyi, että onko kukaan koskaan valehdellut heidän maailmassaan?

Ai sanoi, että kyllä, mutta se on hyvin harvinaista ja valehtelu on ollut hyvin pientä ja tahatonta. Se johtaa tietoisuuden laskuun ja yhteys tähän maailmaan heikkenee.

Saako siitä rangaistuksia, uteli Shan.

Ei, kertoi Ai. Jos joku tekee jotain valheellista, hän kadottaa yhteyden tänne. Ei siksi, että joku toinen rankaisisi, vaan siksi, että hänen tietoisuutensa taso ja puhtaus ei riitä pitämään häntä täällä. Jos joku vajoaa, hän saa apua paluuseen, koska täällä vallitsee auttamisen laki, ei vallan laki.

Tietoisuuden kasvaessa ja puhdistuessa ihminenkin tulee ymmärtämään, että rangaistukset huonontavat yhteiskuntaa, mutta eivät paranna mitään.

Jos jollakulla on ongelmia, ei syy ole korjattavissa rankaisemalla, sen voi korjata auttamalla tietoisuuden puhdistamisessa, aidon oman tahdon vapauttamisessa. Kun henkilön sisäinen puhdistuu ja hänen sisäinen hämmentyneisyytensä hälvenee, lakkaavat ongelmatkin. Tämä koskee kaikkia ongelmia.

Vapaassa maailmassa on aina tarjolla apua ja se apu on aina kyseisen henkilön aidon oman tahdon vapautumisen auttamista.

Shan koki, että se mitä hän oli oppinut hyvästä ja huonosta ihmisestä ei ehkä pitänytkään kovin hyvin paikkaansa.

Opa auttoi pohdiskelijaa sanomalla, että ei kysymys ole hyvistä ja huonoista ihmisistä. On kysymys eri tavoin hämmentyneistä ihmisistä.

Teidän maailmanne on kokonaisuudessaan hämmentynyt suhteessa aitoon minuuteen ja aitoon omaan tahtoon. Sitä ei ole siellä juuri havaittavissa määrin.

Sen maailman määritelmien mukaan hyvät ihmiset ovat niitä, jotka elävät sen ihanteiden mukaisesti oikein ja huonot niitä, jotka eivät elä siten. Tosiasiassa kummatkin ovat hämmentyneitä suhteessa totuuteen, ja elävätkin muiden kuin totuuteen perustuvien arvojen mukaisesti.

Shan ymmärsi, että hänen maailmansa tila oli hyvin heikko verrattuna aitoon ja alkuperäiseen omaan tahtoon.

Aivan, totesi Ai, mutta sen voi muuttaa. Vain valhe pitää tietoisuutta alhaalla ja hämmentyneessä tilassa.

Shan ajatteli lapsuuttaan ja pohti, että jos lapsi kasvaisi paikassa, jossa ei valehdeltaisi, lapsi voisi kehittyä omaksi itsekseen ja mielikin säilyisi kirkkaana. Hän koki jonkinlaista surua siitä, että niin ei ollut.

Lapset

Opa ymmärsi Shanin tuntemukset ja sanoi, että lapset kadottavat aidon minuutensa, koska ulkoinen maailma syöttää heille arvostuksia, joita se pitää hyvinä ja sivuuttaa lapsista itsestään nousevat arvot ja tahdon merkityksettöminä. Siksi kenenkään aito oma tahto ja aito oma itse ei saa mitään mahdollisuutta. Jotkut voivat vaikuttaa omaan henkilöönsä vähän aidon tahtonsa suunnassa, mutta se on vähäistä.

Miten täällä vapaassa maailmassa kasvatetaan lapsia, kysyi Shan ja terästi kuuloaan jo valmiiksi.

Ai kertoi, että täällä nähdään lapsi uutena ajatuksena, tulevaisuuden luojana, jolla on aito oma tahto ja tarkoitus, joita ei pidä peittää millään, mikä estäisi lapsen tarkoituksen toteutumista.

Lapsi on siis tulevaisuuden luoja, eikä häntä pidä alistaa vanhojen ajatusten alaisuuteen. Tulevaisuutta ei luoda vanhoilla ajatuksilla.

Se ei tarkoita sitä, että lapsi tietäisi välittömästi mitä ja miten luodaan sitä mitä hän tuli tekemään. Lapsella menee paljon aikaa kehittää henkilönsä tasolle, josta käsin hän suoriutuu tehtävästään.

Meidän maailmassamme lapsi elää alusta asti ympäristössä, joka tarjoaa lapselle hänen oman mielenkiintonsa viitoittamaa tietä käytäväksi. Me olemme oppineet kuuntelemaan lapsiamme.

Lapsen oma mielenkiinto on paras ohjaaja, koska lapsen oma mielenkiinto kohdistuu niihin asioihin, jotka auttavat häntä parhaiten kehittymään kohti omaa tarkoitustaan.

Lasta pitää osata kuunnella, joka tarkoittaa sitä, että ymmärretään mitä lapsi tarvitsee voidakseen kehittyä oikeassa suunnassa.

Täällä ei myöskään ole ulkoisten ajatusten markkinoijia, eikä manipulaatiota, jota te kutsutte mainonnaksi. Kukaan ei siis pyri ohjaamaan harhapolulle herättämällä väärin perustein mielenkiintoa.

Vapaassa maailmassa lapsille on kaikkea mahdollista tarjolla lasten tarpeisiin ja lapsen oma mielenkiinto on hänen elämänsä reitin ohjaaja.

Lapsi on itsestään lähtevästi innostunut, kunhan häntä osataan kuunnella ja vastata hänen tarpeisiinsa, alleviivasi Ai.

Teidän maailmassanne, sisäisen vapauden puutteessa, ihmiset eivät koe mielenkiintoa elämään itsestään lähtevästi, siksipä siellä yritetään luoda mielikuvia, joilla houkutellaan asioihin, jotka eivät tosiasiallisesti kiinnosta.

Kun ihmisten mielenkiinto saadaan herätetyksi, he ostavat jotain, mikä antaa hetken tyydytystä sen mielikuvan avulla, mutta tyydytys lakkaa pian ja sitten pitää hankkia jotain uutta, jolla taas hankitaan tyydytystä. Ihmisille myydään alati uusia ja uusia lumetarkoituksia, eikä siitä kierteestä tule koskaan loppua, ellei siitä itse ymmärrä hypätä pois.

Tällä samalla metodilla pyritään lapsillekin myymään ajatuksia ja tietoa sekä kaikkea muuta. Usein sitä houkuttelua kutsutaan innostamiseksi, joka ei olisi tarpeellista, jos lapset olisivat alusta alkaen saaneet apua sisältä nousevalle mielenkiinnolleen oikeissa asioissa ja oikealla tavalla.

Teidän maailmanne näkee lapsen jonain, mistä pitää muokata yhteiskunnalle sopiva tai vanhempien mielestä hyvä ihminen. Ei ymmärretä, että lapsella on jo syntyessä tietoisuus, jolla on pyrkimys, oma tarkoituksensa. Lapsesta itsestään nousevaa tahtoa ei pidä pyrkiä ohjaamaan joidenkin toisten haluamaan suuntaan.

Täällä ymmärretään, että lapsella on omaa alkuperää oleva pyrkimys. Aikuiseen nähden lapsi on luonnollisesti ymmärryksensä laajuudessa vähäisempi, mutta se ei tarkoita, että lapsi ei tietäisi mihin suuntaan hän on pyrkimässä.

Mitä tahansa lapsi tekeekin, se on kaikki oppia. Aikuisen tehtävä on suojella lasta erehdyksiltä, jotka voisivat vahingoittaa ja tarjota ympäristö, jossa lapsi voi kehittyä oman mielenkiintonsa suunnassa.

Täällä ei rangaista lasta mistään, eikä sanota, että lapsi on tuhma. Lapsi voi rikkoa jotain, mutta ei siksi, että hän haluaisi rikkoa, vaan siksi, että kyky ymmärtää tekoja ja niiden seurauksia, ei ole vielä kehittynyt niin paljon, että hän ymmärtäisi teon ja seurauksen aikuisen tavalla.

Myös lapset oppivat kokeilemalla ja erehtymällä, eivät vain aikuiset.

Shan kuunteli hyvin tarkoin, sillä hän tunsi erityisesti tämän asian tärkeäksi

itselleen. Hän muisteli lapsuuttaan ja lapsia, joita hän oli hieman varttuneempana nähnyt.

Ain kertomuksesta Shan ymmärsi miten väärin oli hänen joskus näkemässään tapauksessa rangaista lasta siitä, että lapsi tiputti lasin ja lasi meni rikki. Eihän lapsen tarkoitus ole rikkoa lasia. Hänen tarkoituksensa oli suoriutua lasin siirtämisestä, mutta hän epäonnistui suorituksessaan kokemuksen puutteessa.

Lapsen on aika vaikea ymmärtää miksi häntä rangaistaan, etenkin kun hän ei edes tiedä tehneensä mitään pahaa.

Jos lapsi vaikka heittäisi lasin lattialle, kyse ei ole pahuudesta, josta tulisi rangaista. Kyse on ymmärtämättömyydessä tehdystä suorituksesta. Kun lapsi kasvaa, kasvaa ymmärryskin, eikä hän muista yhdenkään lapsen kasvaneen lasienheittelijäksi.

Shania nauratti, kun hän muisti itse lapsena löytäneensä vessapaperirullan ja kun hän huomasi miten se toimi, hän laittoi rullan pyörimään pitkin lattiaa siten, että se rullautui auki.

Nyt hän ymmärsi, että lapsi teki sillä tavalla, koska mitäpä muuta hauskaa sellaisella rullalla voisi tehdä. Lapsi ollut ei vielä tietoinen sen laajemmin paperirullan tarkoituksesta ja rullan lattialle levittämisen haitoista.

Shan tuumi, että jos hänellä joskus on lapsia, hän ajattelee asiaa ihan eri tavalla kuin mitä hän on itse kokenut ja mitä hän tiesi toisten kokeneen.

Opaa huvitti ja hän totesi, että lapset todellakin näkevät asiat pienemmästä näkökulmasta, eikä asioiden selittely laajemmasta näkökulmasta toimi ennen kuin lapsi on kypsynyt näkemään laajemmin.

Jokaisella lapsella niin teidän maailmassanne kuin meidänkin maailmassamme, on tahto tehdä oikein. Tätä tahtoa ei pidä väärinkäyttää siten, että oikean suunnan, mielenkiinnon tai tarkoituksen määrittelisi jokin ulkoinen taho.

On tarkoituksenmukaista, että lapsi määrittelee sen itse, vertaamalla asioita aitoon omaan tahtoonsa. Se on kyseisen lapsen oikea.

Aes lisäsi tähän väliin, että on hyvä muistaa, jotta lapselle oma virhe on parempi kuin toisen oikea.

Omista virheistä oppii oikeita asioita, mutta toisen oikea ei anna lapselle oikeita asioita hänen siinä onnistuessaan, eikä hänen siinä epäonnistuessaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ei voisi opettaa asioiden tekemistä tai asioiden tarkastelua, mutta pitää muistaa jättää tilaa lapsen omalle pyrkimykselle, ei ohjata väärään suuntaan.

Anna lapselle tietoja, mutta älä yritä elää hänen elämäänsä hänen puolestaan.

Lapsi ei osaa aina kertoa pyrkimystään, hän pelkästään kokee haluavansa johonkin suuntaan. Hän oppii siinä suunnassa oikeita asioita, välillä virheiden kautta.

Joskus virhe on siinä, että suunta olikin väärä. Silloin lapsi huomaa, että suunta oli väärä. Jos hän ei saa kokeilla siinä suunnassa, hänelle jää se asia epäselväksi ja esimerkiksi oppi väärään suuntaan menemisestä ja sen seurauksista jää tulematta.

Kun virhe tapahtuu oikeaan suuntaan pyrkiessä, oppii lapsi vähitellen paljon asioita oikeista virheistään.

Opa keskeytti Aesin puheen todeten, että meillä on aikaa rajatusti ja vaikka tämäkin asia on tavattoman mielenkiintoinen, tulee meidän käydä läpi vielä muutakin, ennen kuin Shanin aika on täynnä.

Energia

Shan ajatteli vapaata maailmaa ja sitä, että miten se toimii. Ainakin hänen maailmassaan ihmisille tuntui olevan keskeistä raha.

Opa tarttui raha-asiaan sanoen, että raha on teidän maailmassanne vallan väline, jolla ohjataan ihmisten mahdollisuuksia tehdä ja hallitaan ihmisiä valtapelin hengessä.

Siinä joku määrää mitä tehdään ja se mitä tehdään on tarkoitettu auttamaan niitä päämääriä, joita määrääjä haluaa. Tekemisen syy ei synny ihmisten sisältä, vaan sitä ohjataan ihmisten ulkopuolelta.

Rahaa voisi hyvin käsitellä energiana, vaikka se ei energiaa varsinaisesti olekaan, mutta teillä siihen tavallaan varastoidaan tehdyn työn arvoa.

Sillä liikutellaan ihmisiä, rajoitetaan ihmisiä, vapautetaan ihmisiä ulkoisesti ja niin edelleen. Ja sitä käytetään ahkerasti valtapelin välineenä.

Vapaassa maailmassa on myös raha käytössä. Sen käyttämistä vallan välineenä ei ilmene, koska vapaassa maailmassa ei pyritä hallitsemaan toisia.

Raha on täällä käytettävissä olevan energian mittari ja sen avulla voidaan säädellä eri toimintoja siten, että kokonaisuus toimii. Vaikka olemmekin vapaassa maailmassa, tulee meidän silti jakaa ja ajoittaa työpanoksemme

toimivalla tavalla.

Täällä raha on vapaa, samoin kuin kaikki muukin, mutta sitä kohdistetaan yhteisymmärryksessä eri projekteihin tavalla, joka palvelee kehitystä.

Siksi se muistuttaa täällä enemmän energiahuoltoa kuin maanpäällistä rahaa.

Täällä sitä ohjataan kaikkien tahtojen summan mukaisesti tavalla, joka saa eri asiat tapahtumaan ja voidaan ajoittaa ne oikein.

Ilman mitään millä ohjataan työpanoksia toimivalla tavalla, vallitsisi kaaos, koska sitten maailmamme olisi esimerkiksi täynnä keskeneräisiä projekteja.

Shan käsitti jotenkin tuon, että rahaa saattoi ajatella energiana, jota voitiin liikutella tavalla, jolla energia kohdistui oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.

Shan kysäisi, että eikö rahapula vaivaa koskaan?

Opa vastasi, että ei voisi sanoa, että rahapula varsinaisesti vaivaisi, mutta on aikoja, jolloin jokin projekti saa pienemmällä nopeudella energiaa kuin mitä sen toivoisi saavan.

Me mittaamme energiaa työpanoksella, joka on käytettävissä. Ei ole omaisuutta teidän maailmanne tapaan, koska se mikä on jo, on kaikkien käytössä tarpeen mukaan. Se ei ole myytävänä, eikä sen arvo muutu miksikään.

Meillä ei ole voitontavoittelua tai muutakaan valtapelimäistä ajattelua rahan suhteen. Meillä voitontavoittelun sijaan on kehityksentavoittelu.

Haluamme toteuttaa uusia asioita ja haluamme sitä kaikki. Jokainen uusi asia on seuraavan uuden alustusta. Emme tee mitään asioita ajatuksella, jossa joku pyrkisi keräämään itselleen rahaa. Sellainen on valtapeliä.

Asiat, joita toteutamme ovat yhteistä tahtoamme, eikä meillä ole erillisyyttä, jossa kaikki säntäilisivät sinne tänne ilman johdonmukaista yhteyttä muihin.

Raha on työpanosta ohjaavaa, ei sitä hyväksikäyttävää.

Saako työstä palkkaa, pohti Shan. Hän arveli jo kysyessään, että kysymys taisi olla tyhmä, mutta hänen oli vaikea ymmärtää toimeentuloasiaa jollain muulla tavalla, kuin tutulla palkkakysymyksellä.

Kyllä ja ei, vastasi Opa, teidän maailmanne käsitysten mukaisella tavalla ajatellen, kyllä tavallaan saa palkkaa. Meillä ei ole sellaista käsitettä kuin palkka tässä yhteydessä.

Älä arastele kysyä mitä tahansa. Jos sinulle asia on selvä, ei ole kysymystäkään. Jos on kysymys, ei asia ole selvä ja se on hyvä tuoda esille tavalla tai toisella. Paljon parempi kuin se, että olisi loppuikänsä tietämätön asian suhteen.

Täällä jokainen saa sen mitä tarvitsee, jatkoi Opa palaten kysymyksen asiaan. Se

on mahdollista siksi, että aitojen omien tahtojen ohjaamat henkilöt eivät halua maan ihmisten tapaan kahmia itselleen turhaa. Kukin toimii tavalla, joka palvelee hänen aitoa omaa tahtoaan ja tarpeet syntyvät siitä.

Unelma on sisältä syntyvä halu tehdä jotain, joka on poikkeuksetta kokonaisuuteen kuuluva osa. Siksi kaikki tarpeet ja tekemiset ovat yhteensopivia. Ei ole mitään ristiriitoja yhteiskunnassa, jolla on yksi mieli, eikä kukaan valehtele.

Täällä unelma ei ole tulla rikkaaksi ja päästä makailemaan aurinkorannalle tekemään ei mitään, tai hukata aikansa turhaan viihteeseen.

Meille rikastuminen on sitä, että työpanoksemme kehittyy. Kaikki työpanos on aina käytettävissä ja myös käytössä. Sen riittävyyttä ohjaillaan sillä mikä vastaa sitä, mitä te kutsutte rahaksi.

Sillä tavalla saamme ohjatuksi riittävän työpanoksen kuhunkin kohteeseen ja voimme suorittaa asiat alusta loppuun asti sujuvasti.

Koska meillä ei ole sinun maailmasi tapaista kaupankäyntiä ja turhuuden markkinoita rahan haalimiseksi, ei meillä ole myöskään ajatusta rahan keräämisestä.

Ihmisen maailmassa ajatellaan talouskasvua ja mikä tahansa turha tekeminen turhien tuotteiden parissa lasketaan talouskasvuksi. Todellista kasvua on kehitys, ei rahojen lukumäärä ja turhan tuottaminen. Kehitys on sisäisen vapauden kasvua sekä osaamisen ja tiedon kasvua halutussa suunnassa.

Kun toimintaa ohjaa aito oma tahto kunkin kohdalla, silloin kysyntä, siis tarpeet, ovat sen mukaisia.

Se tarkoittaisi teidän maailmassanne sitä, että suurin osa nykyisestä tuotannosta lakkaisi kysynnän puutteeseen. Silloin nousisivat uudenlaiset tarpeet ja se olisi kaikkien yhteisten tahtojen summan muodostama kysyntä.

Silloin kysyntä vastaa niitä asioita, joita haluatte sydämestänne oikeasti. Siihen kysyntään ei tarvitse keksiä manipuloivia mainoksia myymään. Ja se on hyvin kestävä ja vakaa.

Shan uskoi ymmärtävänsä ainakin melkein mistä Opa puhui. Hänelle oli vaikeaa ymmärtää sitä, että miten toimintaa voisi ohjata siten, että kunkin oma tahto määrää toiminnan omalla kohdallaan.

Opa huomasi ajan kuluneen ja totesi Shanille, että aika alkaa tulla täydeksi. Meidän tulee mennä takaisin sinne mihin saavuit.

Shan ei pitänyt ajatuksesta. Teki mieli heittäytyä selälleen, potkia ilmaa ja kiljua vastalauseita.

Hän kuitenkin hillitsi itsensä, koska ymmärsi, että hän on vieraana jossain, mihin hän ei voi jäädä. Tuntui ontolta ajatus siitä, että ei voi jäädä paikkaan, joka on ensikertaa koskaan tuntunut sellaiselta, että sinne oli sydämen pohjasta kiva tulla.

Opa tunsi myötätuntoa Shania kohtaan ja kertoi Shanille, että Shanin matkan tarkoitus oli tulla alustavasti tutustumaan siihen millaista on siellä mihin olisi kiva tulla.

Olet valmistautumassa tulevaisuuteesi, sanoi Opa, se on tämän tarkoitus. Ymmärrät syyt itse aikanasi, mutta ennen kuin ymmärrät ne itse, niillä ei ole merkitystä. Nyt keskitymme suorittamaan sitä, mitä meidän tulee tehdä nyt. Tulevaisuus pitää huolen itse itsestään.

Opan teki mieli kertoa, että Shanin tulee keskittyä siihen ongelmaan, että miten hänen maailmastaan tulisi sellainen paikka mihin on kiva tulla. Hän jätti sanomatta, koska hän tiesi kokemuksesta parhaan tuloksen tulevan siitä, että Shanin itsestä nouseva tahto ja halu ottaa vastuu vahvistuvat niin paljon, että hän oivaltaa sen kaiken itse. Tässä lajissa kun mitään ei saa lahjaksi.

Opa ja Shan hyvästelivät Ain ja Aesin. He suuntasivat kohti samaa polkua, jota pitkin he olivat tulleet kaupunkiin.

Käveltyään hetken aikaa, Shan kääntyi katsomaan taakseen. Hän vilkutti vielä kerran Aille ja Aesille. Samalla hän kiinnitti huomiota myös siihen, että pöytä ja tuolit olivat kadonneet, kun niitä ei enää tarvittu. Tuntui ihmeelliseltä, mutta aika käytännölliseltä.

Shanille tuli haikeahko tunne siitä, että vierailun aika alkoi loppua, mutta hän ymmärsi sen olevan väistämätöntä.

Vapaiden tahtojen summa

He astelivat polkua pitkin, ja kaupunki, joka muotoutui tarpeiden mukaan, jäi taakse.

Shan ihasteli sitä jäähyväisiksi ja toivoi, että voisi joskus palata.

Opa sanoi, että palaat kyllä, mutta se tapahtuu aikanaan.

Shan toivoi tietävänsä koska saisi palata ja ennen kaikkea hän toivoi, että jokin ihme sallisi hänen jäädä jo nyt.

Opa alkoi kertoa siitä, että miten aito oma tahto voi toimia järjestyksen luojana ja johtaa kaikkein mielek- käimpään yhteiskuntaan, vapaaseen maailmaan.

Hän aloitti sanoen, että aito oma tahto on se tahto, joka nousee aidosta minuudesta, siis aidosta itsestä.

Aito Itse on se, joka on tietoinen, se joka luo.

Mikään mitä on luotu, ei ole tietoinen. Itsen tietoisuus ei ole aineellisesta maailmasta riippuvainen, se on aina ollut ja se tulee aina olemaan.

Olemassaolo on kommunikaatiota. Ilman kommunikaatiota ei ole olemassaoloa.

Olemassaolo on aineellisen olemassaoloa. Itse on olemassa myös ilman ainetta. Olemassaololla tarkoitetaan luodun olemassaoloa.

Itse on se, joka on tietoinen ja se joka luo. Itse luo ensin ajatuksen tekemisestä, siis tarkoituksen elämälleen. Vasta sen jälkeen se ryhtyy elämään, joka sopii sen tavoitteisiin.

Itse ei luo tavoitetta valtapelin ajatuksella. Se luo tavoitteensa sisäisen vapauden ja aidon auttamisen näkökulmaan.

Luotu tahto on osa jotain suurempaa kokonaisuutta, se ei ole lainkaan irrallinen kaikesta.

Aidot tahdot ovat siis jo lähtökohdiltaan yhteensopivia ja niiden perimmäinen tarkoitus on toteutua.

Toteutumista teidän maailmassanne estää valtapelin valhe, joka peittää alleen jokaisen syntyneen aidon oman tahdon. Se pyrkii eristämään henkilön aidosta Itsestä, koska sisäisesti vapaata ei voi hallita ulkoa käsin.

Sisäisesti vapaa toimii itsestään nousevan tahdon ohjaamana, eikä se koskaan auta valtapeliä tai alistu valtapelin näkökulman toteuttajaksi elämässään.

Koska vapaassa maailmassa kasvetaan alunperinkin sisäisesti vapaaksi, toimii aito tahto vapaana, selkeänä ja virheettömänä.

Tämän vuoksi tahtojen kokonaisuus, johon se liittyy, toteutuu itsestään, kun jokainen noudattaa omaa alkuperäistä tahtoaan, vaikka jokainen ei olisikaan täysin tietoinen kokonaisuudesta.

Shanin mielestä kerrottu kuulosti hyvin loogiselta, mutta samalla täysin käsittämättömältä. Hän aavisteli, että hänen käsityksensä minuudesta ei ehkä ollut kovin täydellinen. Opan kertomus Itsestä ja henkilöstä vaikutti melkein jakomieliseltä ajatukselta.

Opaa huvitti jo pienen naurun verran. Hän näki Shanin mietinnässä hupaisuutta, joka ilmaisi aika kärkevästi tuntemuksia.

Shan, sanoi Opa, se voi tosiaan vaikuttaa tuolta, kunnes ymmärtää, että mitä se on.

Ajattelepa jotain videopeliä, jatkoi Opa, jossa luot henkilön peliin. Sen kyvykkyys on kiinni siitä millaisia ominaisuuksia sille kehität siinä pelissä. Pelaajana olet pelin ulkopuolella ja pelissä oleva henkilösi on sen sisäpuolella. Voit käyttää pelissä olevaa henkilöäsi sen ominaisuuksien mukaan. Onko se jakomielistä, että pelaaja ja pelin henkilö ovat eri asiat?

Näin muotoillussa mallissa Shan ei voinut nähdä jakomielisyyttä, mutta sen sijaan se tuntui selkeyttävän asiaa tavalla, jonka hänkin ymmärsi.

Olemmeko me videopelin henkilöitä, kysyi Shan aprikoiden.

Tavallaan kyllä, totesi Opa. Tämä peli on kuitenkin tavattoman paljon kehittyneempi.

Ainakin grafiikka on ihan toista luokkaa, tuli Shanilla mieleen ja häntä huvitti.

Onko meitä sitten edes olemassa, ihmetteli Shan.

Opa valisti, että olemme toki olemassa, mutta se mitä koemme elämäksi, on luomus, me emme ole luomuksia, me olemme niitä, jotka luovat. Voisi myös sanoa, että me olemme niitä, jotka pelaavat.

Tietoisuus on Itsen näkökulmasta katsoen täydellistä, mutta tietoisuus henkilön näkökulmasta nähden on rajallista, ja henkilö on se näkökulma, jota kautta koemme elämämme ja elävämme.

Kun henkilö on mieleltään kirkas, on meillä henkilön koko olemus hallinnassamme ja voimme elää aidon tahtomme mukaan. Silloin olemme vapaita toteutumaan tarkoittamallamme tavalla.

Jos henkilö on ulkoisten ajatusten sekoittama, se ei ole meidän hallinnassamme, vaan siihen vaikuttavat enemmän tai vähemmän ulkoa käsin tulleet ajatukset. Tässä tilassa olemme ulkoisen vaikutuksen vankeja.

Mitä vähemmän henkilössä on ulkoa käsin tulleita ajatuksia, jotka vaikuttavat siihen, sitä selkeämpi on mielemme. Silloin kokemuksemme minuudesta on lähempänä aitoa Itseä.

Shan kokoili palasia yhteen ja ajatteli, että jos ymmärtää eron Itsen ja henkilön välillä samalla tavalla, kuin pelaajan ja pelivälineen eron, asia ei tunnu niin epäselvältä.

Tuo käy yksinkertaistetusta mallista asian ymmärtämiseksi vallan hyvin, vahvisti Opa.

Älä unohda koskaan, jatkoi Opa, että asiat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia. Kun näkee totuuden, se on yksinkertaista.

Shan pohti kaikkea kuulemaansa ja mietti, että kaikessa yksinkertaisuudessaan totuus tuntui hyvin vaikealta käsittää.

Opa vahvisti näin olevan sanoen, että totuuden yksinkertaisuus on vaikeaa käsittää ihmiselle, koska ihmismieli on kasvatettu monimutkaisuuteen ja se on hyvin hämmentynyt verrattuna totuuteen.

Hämmentynyt mieli monimutkaistaa asiat hämmentyneisyytensä tasolle.

Hämmentynyt kokee monia kysymyksiä, joilla hän sotkee asian. Niihin kysymyksiin vastaaminen ei auta asian selkeyttämisessä, koska niiden

kysymysten lähtökohta ei liity asiaan, vaan mielikuvaan, jonka henkilön hämmentyneisyys tuottaa.

Kun itse pyrkii näkemään, että mikä on totta, on oma hämmentyneisyys hyvä ohittaa siten, että ei mene mukaan sen kaikkea sekoittavaan vaikutukseen.

Jos uskoo löytävänsä totuuden keksimällä vastauksia oman hämmentyneisyytensä tuottamiin kysymyksiin, ei tee muuta kuin hukkaa aikaansa mielikuvitusrakennelmaan, joka parhaimmillaan käy viihteestä, mutta ei koskaan totuudesta.

Suorin reitti on sivuuttaa ajattelu, erityisesti se ajatusmylly mitä hämmentyneisyys pyörittää ja keskittyä ilman ajattelua katsomaan asiaa.

Kun rauhoittuu ja tarkastelee asiaa, alkaa päästä lähemmäksi sitä, mikä on sen kaiken sekavan takana. Silloin asia alkaa kirkastua ja kysymysten tulvakin rauhoittuu.

Shan koki itsellään olevan aikamoisen kysymystulvan. Ehkä Opa huomasi hänen mielessään pyörivät kysymykset, hän ajatteli, hieman häpeillen.

Opa sanoi, että teidän maailmassanne, ei kukaan voi välttää tuota hämmentyneisyyttä. Joillakin se on lievempi, joillakin niin syvä, että he eivät siitä elämänsä aikana pääse vapaaksi, vaikka olisi kuinka hyvät tiedot tarjolla. Hyvin syvä hämmennys tekee yleensä sen, että henkilö ei näe tietoa sisällään sen vertaa, että voisi olla siitä vähääkään kiinnostunut.

Otat vain rauhallisesti, etkä kiirehdi hosumalla, vaan kiirehdit jatkuvalla keskittymisellä, niin pääset eteenpäin.

Ainoa asia millä on merkitystä on se, että jatkuvasti edistyy. Sitten pääsee perille.

Matka kohti totuutta ei ole kauneuskilpailu, vain perille pääsemisellä on merkitystä.

Hämmentyneet ihmiset voivat kulkea monienkin vaikeuksien ja kuoppien kautta kohti totuutta.

Totuus ei palkitse siitä, että näyttää hyvältä tai järkevältä, se palkitsee vain ja ainoastaan siitä, että sen lopulta tavoittaa.

Sitä ei tavoita ajattelemalla, eikä sitä tavoita joitakuita mielistelemällä, eikä myöskään luomalla mieleensä yleisten arvostusten mukaan kauniita ajatuksia.

Totuus ei tuomitse ketään, mutta se vapauttaa kaikki.

He lähestyivät niittyjen keskellä olevaa puuta, jonka luona he olivat tavanneet, kun Shan saapui paikalle.

Shan koki pientä surua, koska hän tiesi pian lähtevänsä takaisin. Hänestä tuntui siltä kuin hänen oma maailmansa olisi tavattoman etäällä. Se tuntui melkein

epätodelliselta, eikä ollut lainkaan ikävä sinne.

Opa jatkoi vielä, että on tärkeää muistaa rehellisyys itselle. Se on sitä, että kuuntelee sisintään mahdollisimman puhtaasti, sellaisenaan, ja on alati valmis luopumaan kaikesta mikä siitä voisi estää.

Kaikesta voi luopua ilman pelkoa siitä, että menettäisi jotain, mikä on totta. Se mikä on totta ei katoa mihinkään, vaikka siitä luopuisi moneen kertaan.

Luopumalla voi päästä irti valheista, jotka estävä sisäistä vapautumista ja rehellisyyttä itselle.

Pitämällä kiinni jostain, estää itse omaa vapautumistaan.

Mikä sitten on totta, kysyi Shan, joka oli epätietoinen siitä miten hän voisi tietää sen.

Opa vastasi, että totta on se mikä kasvattaa sisäistä vapautta ja selkeyttä.

Sisäinen selkeys kasvaa valheen heiketessä ja kadotessa.

Ihminen saattaa pitää kiinni oppimistaan arvoista vain siksi, että hän uskoo niiden tavattomaan tärkeyteen ja uskoo menettävänsä jotain, jos hän ei pidä niistä kiinni.

Totuudesta ei koskaan tarvitse pitää kiinni, eikä sitä tarvitse suojella.

Vain valheet kaipaavat suojelua, koska jos niitä ei puolusta totuudelta, ne katoavat.

Opa seisahtui, koska he olivat saapuneet sen puun alle, jonka luokse Shan oli saapunut.

Shan kysyi, että miksi heidän piti palata puulle?

Opa selitti, että koska Shan tuli tästä Opan maailmaan, on yhteys Shanin maalliseen elämään tässä pisteessä.

Shan tiesi, että hän ei täysin ymmärrä, mutta tyytyi vastaukseen ajatellen, että hän ei osaisi edes tehdä oikeita kysymyksiä, jos haluaisi ymmärtää paremmin.

Opa totesi, että hyvin ajateltu. Jos haluaa tavoittaa korkeampaa tietoa kuin mitä ymmärtää jo, ei osaa tehdä oikeita kysymyksiä korkeamman käsityksen näkökulmasta. Jos tekee alemmasta näkökulmasta kysymyksiä, tekee vain vääriä kysymyksiä, eikä voi löytää oikeita vastauksia.

Jäähyväiset ja paluu

Opa sanoi, että aika alkaa olla täyttynyt.

Shan kysyi, että mitä nyt tehdään?

Opa vastasi, että nyt odotetaan ja kun aika on täysi, tapahtuu siirtyminen itsestään.

Mitä aitoon omaan tahtoon tulee, muista aina pitää silmäsi auki. Jos sulkee silmänsä, voi eräänä päivänä olla tilanteessa, että ei enää uskalla avata niitä.

Shan oli epävarma siitä, että pitäisikö nyt kiitellä vieraanvaraisuudesta ja noudattaa jotain hyviä tapoja.

Opa hymähti. Shan, Opa sanoi, hyvät tavat ovat maailmasi näytelmässä hyviksi sovittuja tapoja. Niiden avulla voi olla olevinaan hyvä ja ajattelevainen sekä vältellä toisten reaktioita. Niissä ei ole mitään aitoa hyvää, eikä aitoa kommunikointia.

Aidosti hyvät tavat ovat siinä, että puhuu totta ja on aidosti oma itsensä.

Sinä tunnet haikeutta ja viihdyit täällä. Minä näen sen.

Shan helpottui, kun ei tarvinnut kokea pakkoa keksiä jotain sopivaa sanottavaa. Hän ei kokenut mitään tarvetta sanoa mitään. Hän oli hiljaa ja onnellinen, pientä haikeutta lukuun ottamatta.

Opa selitti, että jäähyväisethän nämä ovat ja kestää melko kauan, ennen kuin tapaamme uudestaan.

Olet silloin kypsempi kuin nyt, mutta tämä käynti olikin alustusta jatkolle. Myös seuraava on alustusta jatkolle siitä eteenpäin. Matka jatkuu, nyt pidämme tauon, jotta sinä voit kypsyä jatkolle.

Tänne tulosi oli yksi osa suunnitelmaa, jatkosi on oma osansa suunnitelmaa. Lähtösi on osa suunnitelmaa, se on osa matkaasi. Se ei ole surullista, sillä se on osa sitä mitä tuleekin tapahtua.

Kun palaat maailmaasi, et muista tästä tapaamisesta juuri mitään, koska tämä ylittää reippaasti sen tietoisuustason, jota voit elämässäsi juuri nyt käyttää.

Tämä jää kuitenkin vahvana mieleesi ja tämä ohjaa elämäsi läpi kaikkien niiden raskaiden vaiheiden, joiden kautta lopulta tietoisuutesi puhdistuu siten, että tavoitat tämän kaiken.

Shan tunsi miten ympäröivä todellisuus alkoi kadota ja hän vajosi johonkin, ehkä tunnelimaiseen väylään. Hänestä tuntui pahalta, koska hän ei halunnut takaisin kehoonsa maallisessa elämässään.

Jokin ääni sanoi, että aikasi ei ole vielä tullut.

Shan tunsi kehonsa, avasi silmänsä ja katseli ikkunasta ulos. Siellä oli tuttu sininen taivas ja joitakin talitiaisia oksilla.

Hän muisti olleensa jossain ja hän muisti äänen, joka sanoi, että hänen aikansa ei ole vielä tullut.

Shan ymmärsi, että hänen kehonsa oli käynyt lähellä kuolemaa ja hän ymmärsi kokeneensa jotain vahvaa, suurta tai mahtavaa. Hän tunsi sen voimakkaasti, mutta hän ei muistanut mitä tapahtui.

Sisäisen vapautuminen maailmassamme

Alkuajatus on aatteellinen liike, jonka tarkoitus on edistää ihmisten sisäistä vapautta.

Elämme maailmassa, jossa sisäistä vapautta ei juuri ole, eikä sitä kohti auteta.

Sisäistä vapautta ja apua sitä kohti voisi olla maailmassamme, jos itse niin tahdomme.

Oma henkilökohtainen sisäinen vapaus on se, mistä kunkin tulee aloittaa. Sen orastaessa nousee esiin meitä kaikkia koskeva ongelma. Sisäinen vapaus helpottaa omaa elämää, mutta maailma on muuten valtapelin alistamassa tilassa.

Siksipä meidän tulee työskennellä sen eteen, että maailmaan tulisi muutos eli Alkuajatus leviää mahdollisimman paljon ja joka paikkaan, jotta saisimme paljon ystäviä, joiden kanssa nauttia vapautuvasta maailmasta.

Kun ymmärtää omalla kohdallaan sisäisen vapauden merkityksen, tietää omasta kokemuksestaan, että hyvä työ tässä maailmassa on sisäisen vapauden kasvuun johtava työskentely.

Alkuajatuksen levitystyö kaipaa aina vapaaehtoisia auttajia. Tutustu kotisivuun www.alkuajatus.org

Hannu: Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja

Tämä esittelee Alkuajatuksen perusteet ja tällä voit syventää näkemystäsi.

Pääset lähemmäksi elämän peruskysymyksiä.

Alkuajatus ei pyydä uskomaan, se auttaa oivaltamaan.

Lue lisää kotisivulla.

Nidottu, 15,5 x 22cm 276 s. ISBN 9789524982900

Alkuajatuksen kotisivulta löytyy lisää sisäistä vapautta auttavia kirjoja ja kursseja.

www.alkuajatus.org

Vastuu: Lukija on yksin vastuussa siitä miten hän käyttää kirjaa, ymmärtää kirjan sisältöä ja mitä hän kirjan perusteella tekee tai kokee. Yksikään taho, joka on ottanut osaa kirjan kirjoittamiseen, valmistamiseen, toimittamiseen tai muulla tavalla osallistunut asiaan, ei ole vastuussa mainituista asioista välittömästi tai välillisesti.

Kirjan koko sisältö kansineen on tekijänoikeuslain suojaama.

Sisällön lainaaminen lain hengen ja hyvien tapojen vastaisesti on ehdottomasti kielletty. Kirjan tekstiä tai kuvia ei saa kopioida kokonaisuudessaan tai osittain millään tavalla mihinkään.

www.alkuajatus.org

Alkuajatus-kirjasto - Raportti vapaasta maailmasta

Tekijänoikeus: Hannu 2015 Kirjoittaja: Hannu Kansi, kuvitus ja taitto: Hannu Alkuperäiskieli: Suomi 1. painos, julkaistu vuonna 2015

Kustantaja: Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 9789523182301